Tric ´n Brindle: kesäkuuta 2019

Kesän työkiireet haittaavat harrastamista ja blogin pitoa. Ehdimme kuitenkin touko-kesäkuun vaihteessa ottaa tehokkaasti käyntiin niin maastotreeni-, tottis- kuin näyttelykaudenkin! Tässä kertomusta niistä.

Mina menossa radalle

Toukokuun 25. ja 26.pvä sekä Mina että Kaida pääsivät osallistumaan Marja Uusitalon hakukoulutukseen. Tykästyin jo viime kesänä Marjan tapaan treenauttaa hakukoiria, joten tälle vuodelle tartuin tuumasta toimeen ja aloin itse järjestää hakukoulutusta vierailevalla kouluttajalla. Alunperin tarkoitus oli ottaa vain Kaida mukaan hiomaan hakutaitoja, mutta kun koulutukseen vapautui yksi koirakkopaikka, pakkasin myös Minan mukaan ottamaan alkeistreeniä.

Kaidalle maasto oli tuttua ja treenasimmekin sen kanssa piiloja, haukun kestoa ja voittajaluokan radan läpikäyntiä. Oli hienoa huomata, että koiralla oli vielä viime vuodelta homma hyvin muistissa ja treeneissä riitti intoa pitkänkin radan loppuun asti. Enemmän opeteltavaa on ohjaajalla, joka saisi vielä paremmin opetella lukemaan koiran liikkumista maastossa ja järkevöittämään kommunikointia koiran kanssa! Hyviä hoksautuksia siis tuli treeneistä, mitä tiedän nyt kesän treeneissä huomioida.

Minan kanssa treenaus oli haastavampaa, koska sen kanssa oli vain yksi hakukerta takana. Nyt koulutuksessa oli iso, tallatut maasto ja iso kuuntelijajoukko mukana keskilinjalla seuraamassa koulutusta. Myös pientä mörköikää taitaa neidillä hiljalleen ilmetä. Minasta olisikin ollut kivoin hengata keskilinjalla ihmisten kanssa, onhan se kuitenkin huomionkipeä sylikoira vieraidenkin kanssa :D Toisena treenipäivän otimmekin lähinnä motivaatiotreeninä näkösällä olevien maalimiesten kanssa, jotta penska hoksaisi että metsässä hauskoimpia tyyppejä on ne piilossa olijat. Jatkossa voisi yrittää hyödyntää tuulta treeneissä, jotta Mina saisi piilossa olevista maalimiehistä helposti hajun ja oppisi itse etenemään alueelle, muista paikallaolijoista välittämättä.

Kaida odottelee vuoroaan päästä hakuradalle

Hakuhommista viikon päästä, eli 1. ja 2.kesäkuuta olikin sitten tarjolla tottiskoulutusta maalimies Janne Laitisen johdolla. Tännekin oli ajatukseni alunperin ottaa vain Kaida, mutta koska meillä ei nyt tottiksessa mitään oikeasti isompaa ongelmaa ole, niin ajattelin hyödyntää osan treenivuoroistamme pennun kanssa.

Kaidan kanssa treenasimme haukkua, koska viimeisimmissä kokeissa ongelmana on ollut nimenomaan haukkuminen, mutta hallitsemattomasti. Jotta voin opettaa Kaidan lopettaa haukun, se piti myös opettaa haukkumaan aktiivisesti ohjaajan käskystä. Toivon mukaan sain sisäistettyä riittävästi Jannen kädestä-pitäen-opetuksesta, jotta tottisseuraamisessa ääntely saadaan nyt kuriin, sen sijaan että saan opettua Kaidan vain haukkumaan lisää!

Minan kanssa treeni oli lähinnä leikittämistä ja palkitsemisen opettelua. Sain myös hyvän arvion maalimieheltä junnun ominaisuuksista. Minalla löytyy vahvasti taistelutahtoa vieraidenkin ihmisten kanssa ja se ottaa vetoleikit tosissaan. Janne suosittelikin, etenkin kun päälajimme on haku esim. ipg:n sijasta, että leikitystä maalimiehen kanssa ei Minan kanssa kannata tehdä liikaa. Kiihkeälle pennulle kehittyy vasta myöhemmin kyky käsitellä viettejään, joten rajulla revitysleikkillä ei ehkä halua sekoittaa pennun päätä, kun maastossa kuitenkin maalimiehen kanssa pitäisi osata ottaa rauhallisesti. Jannen kanssa opettelinkin rauhoittamaan Minaa vetoleikin tiimellyksessä: saalisrauhan kautta junnu pääsi aina jatkamaan leikkiä. Tällä saadaan ehkä vietikkäältä ja vauhdikkaalta penskalta hieman kierroksia laskettua, jotta se jaksaa myös keskittyä treenissä.

Tottistreenauksen ohessa pääsimme hyödyntämään myös koulutukseen osallistuneen koiravalokuvaajan taitoja ja kalustoa. Valokuvaaja Aina Vakkilainen kuvasi paitsi treenejä, otti myös pyynnöstä Kaidasta ja Minasta edustavat rakennekuvat. Nämä löytyvät nyt blogin "kuvia" sivulta. Kaikki Ainon ottamat treenikuvat löytyvät omasta albumista.

Näiden lisäksi oli kiva viedä omat koirat näytille ja kuulla muiden holskuharrastajien mielipiteitä näistä "pk-pitkäkarvoista".

Koulutukseen osallistui meidän kahden pitkäkarvaisen hollantilaisen lisäksi lähinnä lyhytkarvaisia holskuja, sekä pari belgian malinoisia, ja useimmat harrastivat suojelua. Kanssatreenaajat kommentoivatkin, miten jännä on nähdä pitkäkarvoja joilla on näin hyvät vietit ja intoa tottikseen. Joillain oli pitkiksistä juuri päinvastainen kuva. Eikä toisaalta ole ihme, että tottisteleva pitkis herättää positiivista hämmästystä, kun ei näitä juuri pk-kentillä näy. Viime vuosina pk-tuloksia on tainnut Kaidan lisäksi tehdä vain yksi toinen pitkis. Maalimieskin kovasti kehui varsinkin junnun ominaisuuksia, kuulemma en saa pilata sitä kun on nyt hyvällä alulla :D Selvästi alkaa semmoista ohjaajalle-tekemistä junnusta irrota pikkuhiljaa, mistä talven hallitreeneissä saatoin vain haaveilla.

Viikonloppuna oli myös hyvä testata auton päällä Ruotsin näyttelyreissulta ostettua uutta folio-peitettä. Ajoi hyvin asiansa ja piti auton viileänä auringonpaisteesta huolimatta, suositukset tuolle suojapeitteelle siis!

Myös näyttelytottumustreeneissä olen yrittänyt aina välillä ehtiä käymään Minan kanssa. Nyt kesäkuussa olikin sitten näytön paikka, sillä molemmat koirat osallistuivat ryhmänäyttelyyn Kuusamossa 8. kesäkuuta. Mina ehti 8 kuukauden iässä vielä sopivasti pentuluokkaan ja Kaida ilmoitettiin vähän kannatusmielessä valioluokkaan, se kun ei sertejä tai cacibeja enää tarvi enempää. Meidän koirien lisäksi paikalla oli kolmas pitkäkarvanarttu ja 2 lyhytkarvaista: erikoisen paljon siis etenkin ryhmänäyttelyksi! :D

Näyttelypäivä oli helteisen kuuma, mikä oli tavallaan hyvä sillä Mina ehti väsyttää sopivasti itseään jo ennen kehää. Näyttelypaikalla se oli välillä ihan hyrränä kun yritti nähdä ja kuulla kaiken mahdollisen yhtä aikaa. Muita koiria kohtaan se oli sentään enimmäkseen uteliaan kiinnostunut, eikä enää niin räksy kuin joskus hallitreeneissä. Se ei vain malttanut oikein rauhoittua paikoilleen kertaakaan ilman käskyä (eikä käskettynäkään moneksi minuutiksi), ja välillä alkoi haukkua ihan vain turhautumisesta kun mitään jännää ei tapahtunut. Harjoittelimme pari kertaa tyhjässä kehässä liikkumista. Poseeraus Minalla on treeneissä mennyt hyvin namin avulla, mutta liikkuminen on enemmän hihna kireällä keulimista, kuin nättiä ravaamista. Nyt näyttelyssä ei kuitenkaan oikein namitkaan tahtoneet kiinnostaa, kun ympärillä tapahtui kaikkea mielenkiintoisempaa, joten en uskaltanut toivoa suuria kehäkäytökseltä. Onneksi sentään Mina sai olla kehässä ainoana pentuna!

Tuomarina holskuilla oli Markku Kipinä. Vaikka Minaa ei kehässä namit enää kiinnostaneet, se ehkä jo väsymyksestä ja kuumuudesta johtuen malttoi juosta välillä rinnallani laukkaamisen tai kiskomisen sijaan. Ja kiltisti se myös pönötti seisaallaan, kun tuomari tutki varsin perusteellisesti koko hammaskaluston ja kopeloi kropan läpi. Liikkeet tuomari pyysi näyttämään kerran uudelleen, mikä oli kiva sillä toisella kierroksella Mina jo ravasi paremmin. Positiivinen ylläri olikin, kun Mina sai kunniapalkinnon rop-pennun ruusukkeen lisäksi! Kirjallinen arvostelu oli myös mukavaa luettavaa, tuomari piti Minaa kaikenkaikkiaan lupaavan oloisena holskuna!

Kaida veti kehän vankalla rutiinilla. Karvanlähtö sillä alkoi olla aika kriittisessä pisteessä, mutta arvosteluun se ei nyt vaikuttanut. Hampaiden kulumia tuomari kommentoi vain ohimennen ja säkämitan kanssa hän tarkasti, että Kaida mahtuu rotumääritelmän rajoihin, vaikka näyttääkin varsin raamikkaalta nartuksi. Kaida sai ERI SA:n ja ainoana sen saaneena narttuna oli ROP. Jäimme odottamaan iltapäivän ryhmäkehää, ja meillä oli hyvin aikaa välillä käydä niin syömässä (ja palkintojätskeillä torilla) kuin
uittamassakin koiria pariinkin otteeseen näyttelykentän lähellä. Näppäriä tämmöiset koirat, jotka saa uittamisen jälkeen kehäkuntoon ihan vaan kun antaa koiran kuivua hetken varjossa! RYP-kehä oli totuttuun tapaan vain kunniakierros pitkän päivän päätteeksi, tutumpien rotujen viedessä ryhmäkehän palkintosijat.

Kotiuduimme siis näyttelyistä hyvillä mielin, tämä oli hieno startti Minankin missiuralle! Tosin tuota kehäkäytöstä ja juoksemista pitää vielä treenata...seuraavaan näyttelyyn, eli Oulun Kv- ja Nord-näyttelyt ovat onneksi vasta heinäkuussa, joten ehkä tässä ehtii kehitystä tapahtua ennen juniori-luokkaan siirtymistä. Toivottavasti!