Kesän lähestyessä treenirintamalla puhaltelee jo monesta suunnasta. Minan näyttelytreenien ohessa startattiin myös maastokausi, ensin esineruudulla viime viikolla ja tällä viikolla hakuhommissa. Myös viikonloppu tulee olemaan treenintäyteinen: olen järkkäämässä palveluskoirayhdistyksellemme hakukoulutusta vierailevan kouluttajan voimin, joten omillekin koirille on hyvää treeniä tiedossa!Kaidan kanssa maastotreeneissä lähinnä heräteltiin osaamista talvitauon osalta. Intoa selvästi riitti niin esineruudussa kuin haussakin. Hakumaastossa meillä näyttäisi nyt olevan hommia suorien pistojen hiomisessa, ettei koira oikoisi kulmia, vaan tarkastaisi alueen järjestelmällisesti. Tähän onneksi saadaan tehotreeniä viikonloppuna. Katsoin jo Virkusta, että Kemissä olisi kesäkuun alussa jo hakukoe (ainoa ilmoitettu tällä hetkellä P-Suomessa), mutta se oli onneksi keskellä viikkoa joten alkavien kesätöiden vuoksi ei tullut kiusausta lähteä taas Kemiin kokeilemaan tasoamme.
Minalle esineruutu oli ensimmäinen ikinä. Etsimme esineitä tallotulta alueelta yhdessä partioiden, pitäen aina bileet kun kakara sattui esineeseen törmäämään. Viimeisillä esineillä koira näytti jo hoksaavan, että tämmöisiä onkin kannattavaa bongailla maastosta! Myös hakutreeneissä näytti junnulla syttyvän lamppu hyvin nopeasti. Se sai ensin hakea vieraalta maalimieheltä nakkia keskilinjan läheisyydestä, mutta sitten poistuttuamme molari piiloutui tallatun alueen perälle, eli noin 50 metrin päähän. Keskilinjalle palatessamme Minassa oli jo piteleminen, sillä se tuntui jo tietävän että jossain se ihana nakinsyöttelijä olisi! Toki vauhtia oli vähän liiankin kanssa ja intoa vielä enemmän, mutta todella tottelevaisesti ja nopeasti Mina palasi aina takaisin tallatulle kaistaleelle jos huutelin sitä takaisin sivupoluilta. Koska Minankin kanssa haku treenataan eleettömästi, eli ilman näkö-, kuulo- tms. apuja, saattelin sitä ekalla kaistaleella parikymmentä metriä, ennen kuin se jo nenä edellä viilettäessään jo törmäsikin molariin. Toiselle kaistaleelle mennessämme Minaa sai jo tosissaan pidellä, enkä hakukäskyn jälkeen ehtinyt oikeastaan keskilinjalta siirtyä mihinkään, kun Mina jo näytti maalimiehen löytäneen (pulloharjahäntä on todella mainio lippu osoittamaan viuhtomisellaan, kun piilo on löytynyt!) alueen takarajalta. Motivaatiota, ahneutta ja nopeutta, sekä vieraita kohtaan loputonta pusutushalua näyttäisi junnuraidakkaastakin löytyvän siinä määrin, ettei hakukoulutus ehkä ihan mahdoton urakka tule olemaan, jes!
Mutta jottei nyt treeniähky yltyisi, niin koirat pääsivät myös pitämään lystiä koirakylpylään alkuviikosta. Kaidahan on aina menossa altaalle nelivedolla, mutta Minan kanssa hieman epäilytti, miten sen saisi uimasille ilman uittajaa. Mutta taas junnu yllätti: sitä ei tarvinnut edes lelun kanssa houkutella veteen, vaan kuin vanha tekijä se liukui rampilta altaaseen ja uiskenteli omia aikojaan rauhassa kierroksia! Kaida kaipaa aina hieman hetsausta veteen loikkaamiseen, mutta Mina näköjään osaa ottaa ilon irti ihan ominpäinkin...on kuulemma tullut äitiinsä, joka on kuulemma samanlainen uiskentelija :D
