Kesä lähestyy

Lumet sulavat vauhdilla ja lämpötilatkin pikkuhiljaa ovat alkaneet nousta kohti keväisiä lukemia. Näin talven jälkeen uudelle kotiseudullemme aukeaa melkoinen määrä uusia ulkoilumahdollisuuksia, kun hiihtoladut vaihtuvat pururadoiksi ja metsistä paljastuu koko ajan uusia polkuja tallattavaksi. Kesäkaudella Kaidan lenkkipolut siis moninkertaistuvat talveen nähden! Vielä kun kevään sulamisvedet kuivuisivat pois, niin ei tarvisi varustautua metsäpoluillekin kahluusaappailla :D

Kaidan kanssa on ehditty nyt kahdesti käydä hakutreeneissä. Tosin nyt kun vaihdamme ilmaisun rullista haukkuun, on treenit olleet lähinnä haukuttamista ilman varsinaista hakutyöskentelyä. Hyvin näyttäisi ääntä neidistä irtoavankin, katsotaan saadaanko ilmaisu tälle kesälle vielä koekuntoon! Ensi viikonloppuna on vaihteeksi näyttelyhommia Oulussa, jota ennen käytiin tänään hierojalla aukomassa pomppivan hollantilaisen jumeja takapäästä.

Nuuttikin on pysynyt pirteänä lumien lähdöstä huolimatta. Mutta kuten aavistelinkin, niin sulalla maalla kävely on alkanut viime kesän tavoin kuluttaa karvaa ja ihoa takavarpaiden syrjistä Corgipapan takapää jatkaa myös heikkenemistä: se ei juuri itse enää varaa takajaloille painoa, vaan lenkit hoidetaan remmillä takajalkojen alta tukien. Ja mitä vähemmän koira itse takajalkoja yrittää käyttää, sitä heikommaksi sieltä käy lihaksisto. Tuettuna Nuutti kyllä yritti eilenkin iltapisujen yhteydessä laukata Kaidan perässä pihamaalla. Liikkumisinto tuntuu olevan kausittaista, mutta yleisesti toki vanhuksen liikunta on vähentynyt todella radikaalisti esimerkiksi vuoden takaisesta.

Huomenna menemme käymään eläinlääkärillä. Kaidalle pitää ottaa rokotukset ja samalla tehdään Nuutille terveystarkastus ja laserhoitoa takapäähän. Toivon myös eläinlääkäriltä rehellistä arviota Nuutin tilasta. Pelkään että itse sitä sokeutuu koiran tilanteelle, kun sitä seuraa 24/7. Mieluummin sitä tietenkin päästää vanhan kaverin ikiuneen vähän liian aikaisin kuin liian myöhään. Mutta hirveän vaikea on myös itse päättää, että milloin on se aika, kun koira itse ei juuri ole moksiskaan tilastaan vaan nukkuu, syö ja komentaa talossa normaaliin malliinsa. Ja  toki kun rakkaasta ensimmäisestä koirasta kyse, niin tietysti sitä tarttuu kaikkiin oljenkorsiin, jolla koiran vielä saa pitää luonaan. Vaikka kuinka järkeilisi, että nyt on järkevä aika miettiä lopetusta, niin silti seuraavalla ulkoilulla koira onkin niin pirteästi liikkeellä, että eutanasiamietteet unohtaa taas hetkeksi. Nämä ovat niitä vaikeita päätöksiä, jotka joudumme aina ennen pitkää maksamaan näiden karvaisten kumppaneidemme rakkauden jakamisesta <3

Mikäli meillä kaksilahkeisilla ei olisi tämä toukokuu niin täynnä hankalia työaikoja ja muita menoja, niin olisimme varmaan harkinneet lopetusaikaa jo nyt toukokuulle. Mutta katsotaan sormet ristissä onko huomenna tohtorilla vielä ideoita, että mitä voisimme hoitona kokeilla Nuutille! Laserhoidolla ja lääkityksillä voidaan onneksi vaikuttaa lihaskipuihin, joita takapäähän ja selkään voi kertyä. Pääasia  että Nuutti saa elellä kivuttomana oloneuvoksena vielä sen aikaa, mitä sillä on päiviä jäljellä.