Koirat huollossa

Nuutti-corgimme on viimeiset pari vuotta voinut nivelvaivaiseksi oikein hyvin. Talouskohtainen raidallinen personal trainer on ilmeisesti estänyt pahimmat sammaloitumiset. Nyt kuitenkin tämän kesän aikana on tullut huomattua, että corgipapan oikeasta takajalasta keskimmäiset kynnet kuluvat omia aikojaan. Raajan liikerata on siis muuttunut sen verran, ettei koipi nouse entiseen malliin vaan tassu laahaa maata niin että kynsien kärjet kuluvat. Etujaloissahan Nuutilla on ollut samaa lähes koko iän: kesäaikaan etutassuista ei tarvi leikata juuri muuta kuin reunimmaiset kynnet.

Muutama päivä sitten veimme koirat vaihteeksi kävelylle ja koirapuistovisiitille vanhalle asuinalueellemme. Koirapuistoilu oli kuitenkin huono idea: aidan toisella puolen oli äänekkäitä ja juoksuhaluisia vinttikoiria ja ennen pitkää estelyistä huolimatta Nuutti ja Kaida pääsivät vetämään aidanvierusrallia kitapurjeet lepattaen. Rajumpi liikunta näkyi corgissa samana iltana: aina lyhyenkin levon jälkeen koira linkkasi oikeaa takajalkaansa. Hieroskelun ja kevyen kävelyn myötä koipi aina tokeni ja nilkutus loppui, mutta omistajalle se aiheutti harmaita hiuksia. Soitinkin heti seuraavana päivänä osteopaatille, josko saisimme molemmat koirat nyt hoidatettua kun sitä on jo jonkin aikaa suunniteltu. Loppuviikon reissu Kuusamoon piti perua, jotta saimme varattua ajan tälle perjantaille. Edellisestä Nuutin osteopaattikäynnistä taisi olla jo appauttiarallaa vuosi aikaa.

Ja kyllähän sieltä corgin pitkästä kropasta kremppoja löytyi. Osteopaatti venytteli ja vanutteli koko koiran tehokkaasti läpi. Etenkin lonkan seutu ja alkaselkä kaipasivat paikoilleen loksauttelua. Myös niskasta löytyi pieni nikamavälilukko, joka saatiin auki. Nuutin takapää saatiin suoristelua ja toivon  mukaan tassut nousevat tämän jälkeen taas keveämmin. Toki maastomakkaralla alkaa ikää olla jo lähemmäs 9 vuotta, joten ihmenuortumista ei enää ehkä auta toivoa, mutta jospa nivelvaivat helpottavat taas joksikin aikaa :)

Kaidakin pääsi hoidettavaksi osteopaatin käsittelyyn nyt ensimmäistä kertaa. Koska viimeisimmät kuukaudet olemme treenanneet pk-juttuja tavallista tiiviimmin, on holskullakin päässyt selkään syntymään jumeja. Osteopaattipaikallistikin kipeimmät paikat keskiselästä eli spondyloosinikamien suunnalta. Etenkin hypyissä koiran selkä on kovemmalla rasituksella, joten pk-tottiksen hyppy- ja pystyesteitä pitää jatkossakin treenata huolella (enimmäkseen kevennettyjä versioita, ei siis täysmittaisia esteitä joka treeniin!), eikä hyppytekniikan treenausta saa unohtaa. Voihan olla, että taannoisen pk-kokeen tottiksessa Kaida jätti pystyesteen paluukiipeämisen väliin, koska selässä tuntui ikävältä? Osteopaatti kävi Kaidan läpi ja selän ja takapään ohessa kireyksiä löytyi lapojen välistä (Kaidan eturaajojen liikerata eteenpäin oli aika suppea: joko lavat jumittavat, tai sitten etuliike vain on tällä yksilöllä pienialaisempi?) sekä niskassa. Osteopaatti myös kehui Kaidan rauhallisuutta ja ystävällisyyttä: luottavaisesti holsku antoi aivan vieraan ihmisen pyöritellä itseään hoitopöydällä ja niksautella päänseudunkin nikamat ojennukseen.

Osteopaatin käsittelyn jälkeen molemmat koirat nukahtivat heti kotia päästyä. Koirien huolto ei ole halpaa lystiä, mutta ehdottomasti hintansa väärti, jos se vain helpottaa koirien oloa. Koirilla on nyt pari seuraavaa päivää määrätty lepoon ja remmilenkkeilyyn, saas nähdä miten holskuneiti malttaa olla juoksentelematta :D

Jos joku oululainen lukija on kiinnostunut, niin voin suositella osteopaatti Jarmo Kyllöstä / Reporankaa jos koirilla on luustoon/niveliin liittyviä kremppoja :)

Never say never: Kaida ja HK1 :D

Olen monesti sanonut, että pessimisti ei koskaan pety vaan korkeintaan yllättyy iloisesti. Ja nyt kyllä tämä pessimisti yllättyi todella todella iloisesti hakukokeessa! Pitkän päivän päätteeksi Kemin hakukokeen tuloksena saatiin II tulos 240 pisteellä (m:155, t:85) ja näin ollen HK1 koulutustunnus. Ihan uskomatonta, tällä hetkellä en voisi olla ylpeämpi tuosta raitapaidasta <3 Vielä makeammaksi tuloksen tekee se, että pk-tuloksia pitkäkarva holskuilla Suomessa on ollut vain yksittäisiä viime vuosikymmenten aikana!

Shortly in English: Kaida got 2nd price in search trial with 240 points. We got 155 points from field work and 85 points from obedience.  Now Kaida will also become Finnish Champion as with certificates she also needed a result from working dog sports. We are so proud of her: she isn´t just pretty but also promising working dutchs shepherd dog <3

Pidempi jaaritelma meidän kokeesta:
Päivä alkoi huonosti nollille menneellä esineruudulla. Emme olleet kokeessa ainoita, joille pusikkoinen ruutu tuotti vaikeuksia, harmillisesti hyvästä etsinnästä huolimatta Kaidalla ei yhtään esinettä noussut. Meinasin lannistua heti alkuunsa ja koetoveritkin ilmettäni katsoessa varovasti kysyivät, että aionhan kuitenkin vielä jatkaa henkilöetsintään..? Ilmeisesti naamalta paistoi melkoinen masennus esineruudun jälkeen :D Tosin hieman lohdutti se, että voittajaluokankin koirille oli esineruudussa ollut hankaluuksia ja avo-koiristakin molemmat ehtivät löytää vain yhden esineen.

Kaida ei kuitenkaan onneksi masentunut, vaan se lähti innolla (pitkän odotuksen jälkeen, koska ainoana alo-koirana olimme hakuvuorossa viimeisenä) kohti hakumaastoa. En ollut tosiaankaan toiveikkaalla mielellä, joten kun Kaida heti alussa yritti keskilinjalta lähtiessä ottaa hakurullaa suuhun, olin jo heittää hanskat tiskiin. Olin kuitenkin aikonut ottaa haun edes treenin kannalta, joten jatkoimme rataa. Puolivälissä 100m aluetta vasemmalla puolen oli tiheä kuusipöheikkö ja saatoin arvata että siellä oksien kätköissä oli umpipiilo. Kaida palasi sinne yhä uudelleen ja uudelleen ja yritti tunkea oksien lomaan, mutta rullaa se ei sieltä tuonut. Välillä yritin epätoivoissani lähettää Kaidaa oikealle, mutta sinne se ei uponnut.  Uudestaan vasemmalle edempää lähettäessä Kaida vain palasi pusikon luokse, jolloin taisin tokaista että "hyvä!" ja kas, nyt koira kirmasikin luokseni rulla suussa. Epäilin tässä vaiheessa, että piilo olisi tyhjä, koska Kaidalta kesti niin pitkään ottaa siellä rulla suuhun, mutta hyväksyin kuitenkin näytön. Kaida lähti näytölle rauhallista tahtia, liina löysällä, josta tuomari rokotti työskentelypisteitä -5p. Piilolla meinasin jo kysyä tuomarilta, että tyhjähän tämä taitaa olla, kun tuomari pyysikin jo maalimiestä piilosta esiin. Oloni keveni hetkessä huimasti! Koirani oli löytänyt yhden maalimiehen umpipiilosta, joita emme ole treenatessa oikeastaan opetelleen juuri lainkaan! Huikeaa!

Keveämmällä mielellä lähetin Kaidan haravoimaan loppua aluetta, mutta edelleenkään se ei tahtonut oikealle upota (jälkikäteen kuulin, että oikealla puolen Kaida oli käynyt n. 10 m päässä maalimiehestä, mutta ei ollut bongannut tätä) ja pienten spurttien jälkeen palasi aina jalkoihini pyörimään. Olimme jo melkein takarajalla aioin jo sanoa tuomarille, että tämä riitti varmaan meille, kun Kaida vielä pinkaisikin äkkiä innolla vasemmalle puolen suoraan metsään ja palasi kohta rulla suussa. Välimatkaa edelliseen piiloon oli niin vähän, että jälleen epäilin valeilmaisua, mutta hyväksyin rullan palautuksen. Nyt Kaida lähti varmemmin näytölle ja sain juosta perässä. Kylläpä oli huojentunut olo, kun Kaida johdatti minut ison kiven taakse ja sieltä löytyi maalimies istuskelemasta! Aikarajakaan ei ehtinyt umpeutua, Kaida ehti löytää vaaditut kaksi maalimiestä kolmesta 10 minuutin sisään. Tuomari kehui koiran työskentelyä, mutta sanoi että koiran pitäisi olla vielä paremmin hallinnassa ja haravoida aluetta järjestelmällisemmin. Ekasta hitaasta näytöstä saimme tosiaan vain 10 pistettä, toisesta 15 innokkaamman etenemisen ansiosta. Yhteispisteet 155 riittivät maaston osalta hyväksyttyyn tulokseen ja se riitti minulle enemmän kuin hyvin!

Maaston jälkeen piti vielä odotella vuoroa päästä tottiskentälle. Ensin kentällä kävivät 3 voittaja-luokan koiraa ja sitten avo-koirakko ja me. Meidät ohjattiin ensin paikkamakuuseen. Olin jännittänyt tätä liikettä, koska viime viikon treeneissä Kaidaa ei saanut pysymään makuulla laukausten aikana millään. Nyt saatoin vain komentaa koiran maahan, kävellä odotuspisteeseen ja seistä selin koiraan, sormet ristissä toivoen parasta. Siinä jännittyneenä auringonpaisteessa seisten ja avokoirakon suoritusta sivusilmällä seuraten aika tuntui matelevan tuskastuttavan hitaasti! Odotin tuomarin hetkenä minä hyvänsä huikkaavan minulle, että ottaisin paikaltaan lähteneen koirani kiinni. Mutta ei, kiltisti Kaida makoili paikallaan aina siihen asti, että sain luvan hakea sen pois. Jes! ^_^ Jalkoja tärräsi tuossa vaiheessa väsymys ja viimeinen jännitys, mutta silti piti yrittää vaan tsempata kävelykaaviota varten. Heti alussa ekan suoran kävelyn aikana Kaidan huomio harhaili ja ekan laukauksen aikana se pyörähti hyrränä ympäri katsomaan ampujaa kohden. Komensin sen takaisin seuruuseen ja toisen laukauksen koira jätti paremmin huomiotta (ampujalla kesti parin suutarin verran saada toinen laukaus ilmoille, joten ehdimme sopivasti vähän kauemmas hänestä! :D ). Ekan täyskäännöksen jälkeen Kaida yllättäen haukahteli seuratessaan, mitä en muista sen koskaan aiemmin tehneen. Jätin haukut huomiotta ja juoksu- ja hidasseuraaminen saivat Kaidankin taas paremmin kuulolle. Muutoin seuruu meni yllättävän hyvin, Kaida jopa välillä painoi minua vasten, vaikka yleensä sen seuraaminen on pikemminkin liian väljää kuin liian tiivistä. Ihmisryhmän kohdalla huomasi, ettemme ole sitä kovin paljoa treenanneet, koska Kaida taas eksyi hieman kauemmas minusta käännöksissä. Myös jäävissä-liikkeissä oli pientä harhailua havaittavissa, Kaida selvästi edisti hieman ilmeisesti luullen, että seuraavaksi tulee eteenlähetysliike.

Kävelyistä kuitenkin selvittiin suht kunnialla ja sitten oli vuorossa noudot. Tasamaannoudossa ei ollut ongelmia, palautetta saimme lähinnä hieman etäälle jäävästä palautusasennosta ja levottomasta puruotteessa luovutuksessa. Hyppynouto 1 m korkean pressuesteen yli sujui myös ongelmitta, huh helpotusta! Myös pystyesteelle Kaida lähti hyvin, kiipesi A-asteen yli ja haki kapulan...mutta palasi oikaisten esteen vierestä. No, ei haittaa, pikkuneiti oli siihen asti vetänyt tottiksen niin mallikkaasti, että en jäänyt murehtimaan oikaisua. Enää jäljellä oli vain eteenlähetys: pienestä edistämisestä huolimatta Kaida irtosi hyvin, juoksi pitkälle ja käskystäni meni maahan, ainakin melkein. Jostain syystä Kaida jäi puoli-istuvaan asentoon kyynärpäät ilmassa, joten jouduin toistamaan maahan-käskyn ennen kuin se malttoi pistää kunnolla maate. Mutta sekin oli vain pieni virhe, olin siinä vaiheessa niin onnellinen että koe oli nyt paketissa, ettei kaksoiskäskykään haitannut!

En uskaltanut arvioida, miten paljon pistemenetyksiä meille tuli ja pääsisimmekö siihen 75 pisteen minimiin, mitä hyväksytty tulos vaatii. Pieni rohkea toivo oli kuitenkin virinnyt, että saattaisimme nyt kuitenkin ehkä kolmostuloksen verran pisteitä saada kasaan. Kilpailukirjojen jaossa ja tulosten julkistamisessa hullu pääsi jännityksessä, kun tulokseksemme kuulutettiin 240 p, kakkostulos ja HK1-koulutustunnus. Leukani taisi loksahtaa melkoisesti, sillä koularia en ollut osannut odottaa! Todella upeaa! Vaikka maastossa oma intoni oli hakusessa enkä varmaan erityisen kannustava ohjaaja jaksanut ollakaan, niin silti Kaida sisulla keräsi meille koularin verran pisteitä! On se vaan niin spesiaali pitkis holsku <3

Koska Kaida nyt sai käyttötuloksen, pääsemme hakemaan sille FI MVA tittelin näyttöpuolelta. Oma taivaanrantoja maalaileva tavoitteeni tälle vuodelle oli hankkia Kaidalle muotovalion arvo ja nimenomaan pk-tuloksella. Ja tässä sitä ollaan :) Ei olisi onnistunut, ellei koira olisi noin sinnikäs työskentelijä, sillä ohjaajana minulla on vielä paljon paljon opittavaa pk-puolelta! Nyt voidaan kuitenkin huokaista syvään ja jatkaa treenailua keveämmällä mielellä, kun isoin tavoitteemme saavutettu. Todennäköisesti tulen viimeistään ensi kevät-kesä kaudella käymään kerran tai pari lisää hakukoetta alokasluokassa, jotta maastotyöskentelyyn tulee varmuutta ennen kuin siirrymme avo-luokkaan. Jossain vaiheessa voidaan myös viestikisoja katsella, jos niitä saadaan vihdoin järjestettyä täällä pohjoisessa.

Kaida oli kokeen jälkeen oma iloinen itsensä ja palkitsin sen vielä herkkujen (mm kokeesta palkinnoksi saatu possunkorva..) viemällä sen hiekkamontuille uimaan kotimatkalla. Ja Kaidallehan tämä palkinto oli ehkä paras kaikista!

Maailman paras Kaida <3

Yksi yö kokeeseen

Kaidan ensimmäinen pk-koe on huomenna ja voisi kuvitella, että jännittäisi jo enemmän. Meillä on kuitenkin mennyt viimeisimmissä treeneissä niin laidasta laitaan suoritukset, että olen niin pessimistisellä mielellä kokeen suhteen että jännittäminen tuntuu turhalta :D Esimerkiksi viime perjantain tottistreeneissä Kaida reagoi laukauksiin hyppimällä palkkapallolle omia aikojaan ja nyt torstain hakutreeneissä neiti keksi tehdä kunnon valeilmaisun heti alkuun. Toki noiden virheiden jälkeen treenattiin lisää ja saatiin onnistuneita suorituksia, mutta nyt ei voi oikein olla varma mitä koira kokeessa keksii!

Odotukset eivät siis ole kovin korkealla. Ollaan kuitenkin yritetty ottaa kevyttä treeniä ja väliin kunnollisia lepopäiviä, että koira olisi skarppina lauantai-aamuna koepaikalla. Myönnettävä on, että paremmin voitaisiin olla valmistautuneita ekoihin pk-kokeisiimme ikinä, mutta nyt mennään näillä avuilla. Ainakin huomisen jälkeen tiedetään, kannattaako enää tälle syksylle yrittää toista hakukoetta ehtiä käymään vai treenaillaanko suosiolla kevätkaudelle saakka.