Niinhän siinä lopulta kävi (yllättyneet parijonoon!) että kun Minan pentueen vieroitusikä lähestyi, niin sitä vahvempi oli tunne, että just nyt ois hyvä aika pennulle. Oikeastihan nyt ei millään muotoa ollut käytännöllistä ottaa koiravauvaa kotiin, mutta harmillisesti ajankohdalle ei voinut mitään. Näin hienon oloista pentuetta ei kuitenkaan halunnut päästä näpeistään, joten Minan mukana kotiintuomisina Joensuusta oli yksi pieni urospentunen Leo 💓Nyt meidän laumassa on siis kolme kojoottia!
Pennusta haaveillessa toivoin yksilöä, josta olisi harrastuskaveriksi, mutta joka olisi kuitenkin sopivan kiltti ja nöyrä. Leo vaikuttaisi olevan juuri tällainen mittatilauspentu. Siinä riittää virtaa ja puhtia, puruotekin on erittäin hyvä (auts!) ja se on kiinnostunut niin saalisleikeistä (noutoleluksi käy niin lelut, pallot, kävyt kuin metallilusikatkin), nameista kuin sosiaalisestakin palkasta. Se hakee jo nyt hyvin kontaktia ihmisiin, ja uskoo nätisti kun mummokoira komentaa sitä pysymään naskalihampaineen kauempana. Sinnikäskin pieni seikkailija se on, mutta myös hyvin alkanut oppia malttamaan esim istumaan kunnes saa luvan mennä ruokakupille.
Otin itse töistä täysin vapaata kaksi viikkoa tähän alkuun. Sen jälkeen toivon mukaan pystyn tekemään viikon tai pari puoli-etäpäiviä töissä. Joka tapauksessa tuntuu, että kiire voi tulla opetella arkikuviot rullaamaan jotenkin ennen töihin paluuta. Yksinoloja on jo lyhyinä pätkinä tehty, kun pentu on jäänyt ruokakupin ja ajanvieteluiden pariin siksi aikaa, kun olen käyttänyt aikuiset koirat lyhyillä lenkeillä (10-20 min). Autoilemassa ei vielä ole käyty kotiinpaluureissun jälkeen, pähkäilen vähän sen kanssa minkä kokoiseen kuljetusboxiin pentu olisi hyvä laittaa ajon ajaksi, ja mitä viihdykettä sille sinne tarjoaisi jotta ajomatka menisi ilman ongelmia.
Isoin haaste meillä arjessa tuntuu kuitenkin olevan juuri nyt pennun vatsantoiminta. Öisin se on nimittäin ollut joka yö löysällä, ja koska herään niin herkästi sen tepasteluun edestakaisin makuuhuoneen lattian sanomalehdillä, että yöt on mennyt sitten kantaessa Leoa ulos vähintään parin tunnin välein. Ekoina öinä pentua piti kiikuttaa ulos jopa 30 min-1 h välein, nyt viime yönä unta sai jo jopa 2h putkeen ulkoilujen välissä. Ripulointi ei onneksi näy pennussa muutoin, se on niin energiaa täynnä päivät ja toki myös nukkuu sikeästi päikkäreitä vähän väliä. Itselläni sen sijaan alkaa jo fyysisesti tuntua väsymys kropassa, kun ei neljään yöhön ole saanut kertaakana nukuttua yli 3 tuntia yhteen menoon. Olo on välillä semmoinen krapulaisen ja kuumeisen väliltä, kun tuskan hikeä pukkaa vaan ihan ruokakuppeja kannellessa ja sanomalehtiä lattioille uusiessa.
On paitsi ihana seurata emon ja pennun keskinäistä painia pitkin päivää, mutta se myös helpottaa hirveästi itsellä kun ei tarvitse pentua viihdyttää itse jatkuvasti. Leo on kyllä mukavan omatoiminen ja leikittää itse itseäänkin, mutta Minan kanssa painiminen ja hepulirallaus sopivasti väsyttää pennun unille. Kaida-mummo oli pennun kanssa ekaa kertaa pihalla kohdatessa jo vähän kutsumassa sitä leikkiin, mutta nyt kun pentu on uskaliaampi ja tulee aina tykö naskalihampaat edellä, ei mummokoira juuri välitä pennun seurasta. Se sanoo välillä hyvinkin topakasti penskalle, jos tämä tunkee iholle, ja Leo kyllä kunnioittaa senioria hyvin ja antaa heti tilaa. Toistaiseksi Kaidalla on onneksi sohva turvapaikkana, jonne pentu ei vielä pääse kiipeämään. Pitää toivoa, että kun hammasteluvaiheesta päästään yli, mummokin tohtisi kokeilla leikkiä pennelin kanssa.
Jospa pennun maha alkaisi tässä ekan viikon kuluessa vihdoin rauhoittumaan, niin parempien yöunien myötä itsekin osaisi ehkä hieman järjestelmällisemmin alkaa opettaa pennulle tarpeellisia juttuja. Niin väsynyt kuin olenkin, niin silti on kyllä jännittävää nähdä, millainen hieno koiranalku Leosta kehittyykään tulevina viikkoina!
Kuvia ekalta viikolta, alkaen Joensuusta kasvattajan luota! Mina oli kyllä omistautunut emä jälleen kerran, ja vielä pentujen ollessa päivää vaille 8 viikkoisia se antoi pesueelle vielä "lähtöhörpyt" vaikka pennut olivatkin jo tovin olleet vieroitettuna sen nisiltä. Myös alapesut se hoiti uutterasti ja piti jöötä jos pentujen leikit meinasivat mennä liian riehumiseksi.
Kotimatka Joensuusta Ouluun sujui enimmäkseen hyvin. Boxissa matkustamista Leo jaksoi protestoida 45 minuuttia käymällä läpi koko äänirepertuaarinsa kattavasti, ennen kuin rauhoittui nukkumaan. Välipysähdysten jälkeen se sai välillä matkustaa myös takapenkkimatkustajan jalkatilassa, ettei eka pitkä ajomatka olisi ollut pelkkää huutoa. Pausseilla pentu ihmetteli rauhallisesti isoa ja pienempää liikennettä, ei paljoa bussit yms näyttäneet jännittävän kun kettulelun teurastus oli paljon kivempaa!
Kotona eka ilta ja yö mentiin Minan ja Leon kanssa, ja seuraavana päivänä kotitui myös Kaida anoppilasta. Minalla pidettiin alkuun kuonokoppaa kaiken varalta, kun ne eivät Kaidan kanssa olleet nähneet pariin viikkoon taas. Hyvin nopeasti kuitenkin nartut näyttivät palaavan normaaliin arkeen saman katon alle, ilman turhia murinoita. Leo otti nopeasti haltuun niin talon, kuin pihankin, lähtien tutkimaan omaa Leikkimaataan innolla.
Paljon kaikenlaista uutta on Leon päiviin mahtunutkin, kun on tiluksia tutkittu ahkerasta ja opeteltu arkitaitoja, kuten remmissa kävelyä, ulos tarpeiden tekoa ja mitä saa syödä ja mitä ei.
Pakko vielä loppuun lisätä yksi vertailukuva: ekassa kuvassa ovat Kaida ja Mina-pentu vuonna 2018, ja toisessa Mina ja Leo-pentu. Jotain samaa näköä näissä on ;)
