Kaida pääsee satunnaisesti mukaan hallivuorolle höntsäilemään toko/tottisjuttuja tai tekemään lihashuoltoa esimerkiksi tasapainotyynyillä. Se on myös vireänä lähdössä vähän pidemmillekin juoksulenkeille. Eilenkin teimme yli 7 km potkukelkkalenkin, jossa Mina veti minua ja kelkkaa ja Kaida sai jolkotella omaa tahtiaan rinnalla/edellä. Mummokoira myös puolivälissä lenkkiä löysi itselleen isomman kepin kantoon ja tietenkin se hieno halko piti kantaa sitten lähes 4 km kotiin asti 😁 Isompia kolotuksia tai vaivoja ei Kaidalla ole nyt iän myötä tullut. Toki vanhalla lihakset eivät ole enää varmaan niin vetreät kuin nuorempana, joten hierojalla tms. käyntiä pitänee ottaa säännöllisesti muorin vuosikelloon. Pieniä rasvapattejakin on Kaidalla ympäri kehoa, mutta mikään niistä ei vaikuta kasvavan isommaksi eikä siis tuskin vaadi poistoleikkausta, kuten pari vuotta sitten leikatut patit.
Aiemmasta poiketen Kaida tämän vuoden alusta lähtien siirtyi nukkumaan yönsä olohuoneessa itsekseen. Se on tähän asti nukkunut makuuhuoneessa sängyn päädyssä omalla memory-foam pedillään, mutta vuoden vaihduttua muori oli ilmeisesti sitä mieltä, että haluaa vallata koko olohuoneen sohvan pedikseen. Toki välillä se nukkuu myös olohuoneen lattialla (koska ilmeisesti kova puulattia voittaa ortopedisen koiranpedin...) tai sohvan edessä olevalla koiranpatjalla. Aamulla se sitten tulee makkarin ovelle vastaan kun ihmiset alkavat kömpiä sängystä ylös.
Seniori koiran kanssa jokainen päivä yli 10 vuoden iän on kyllä suuri lahja. En voi kuin toivoa, että meillä on Kaidan kanssa edes muutamia onnellisia vuosia ilman vaivoja edessä. Tämä on kuitenkin se koira, jonka kanssa pääsin opettelemaan palveluskoiralajien saloja. Olen onnekas, kun sain ekaksi pk-koirakseni Kaidan kaltaisen opettajan, jonka kanssa oli aina niin helppo ja kannustavaa harrastaa. Kaida on moninkertaisesti ansainnut lokoiset eläkepäivänsä...niin ja tietysti myös synttärikakkunsa! 😘
