Kelien puolesta tämmöinen kesäkuun loppu voi olla mitä vaan. Ja näin oli tänäkin viikonloppuna. Kesän kovimmat helteet saatiin juuri samalle viikolle, mutta onneksi lauantai-aamuna tuuli ja oli pilvistä, joten lämpötila ei kohonnut ihan järkyttäviin lukemiin. Se ei harmillisesti toki helpottanut edellisenä yönä, kun yövyimme Minan kanssa matkan varrella camping-mökissä: muutaman neliön kokoinen pieni mökki ei meinannut viiletä millään, vaikka ovea piti sääskiverkon kera auki aamuyöhön asti. Emme ole ehtineet treenailla tokoa varsinkaan kokeenomaisesti riittävästi tälle kesälle, joten se plus alle 5 tunnin yöunet saivat kyllä ketuttamaan kunnolla kun ajeltiin viimeinen tunti majapaikasta koepaikalle. Hullun vaivalloista ajella yksinään tuommoinen matka, etenkin kun tietää ettei tuloksilla välttämättä juhlita!
Mutta pääsimme kuitenkin kunnialla koepaikalle ja sitten alkoikin odotus. Avoluokan koiria oli joukkuekisaan ilmoittautunut kaikkiaan reilut 70 kpl, ja Minan suoritusvuoro oli ihan loppupäässä, joten tiedossa oli pitkä päivä hengailla ja odotella ja jännittää. Kaikeksi onneksi lauantaipäivällä puoliltapäivin Laukaaseen saatiin äkillinen ja intensiivinen, mutta onneksi suht lyhyt sadekuuro, joka raikasti ilman ja tiputti lämpötilaa siedettäväksi! Myös tuulisuus helpotti omaa oloa ja telttojen tuuletusta, mutta toisaalta se aiheutti Minan kanssa päänvaivaa, koira kun tuppaa fiksoitumaan lentäviin lehtiin yms yllättävään jahdattavaan etenkin aukeilla alueilla...
Meidän piti mennä paikanpäälle jo klo 8 jälkeen, koska eläinlääkärintarkastukset tehtiin silloin. Ennen kehien alkua käytiin tekemässä vielä tuomarille luoksepäästävyyden tarkistus. Sitten kestikin pitkälle iltapäivään, ennen kuin meidän vuoro oli mennä suorittamaan yksilöliikkeet. Siihen mennessä olin jo ehtinyt treenailla Minan kanssa lämmittelymielessä useaan otteeseen, ja sillä alkoi jo selvästi kyllästyttää. Se räksytti muille koirille, jahtaili lehtiä ja sätkyi tuulessa lepattavia telttoja. Mina ei ole koskaan ollut hyvä rauhoittumaan vieraissa paikoissa, etenkin kun ympärillä pyöri koko ajan muita koiria ja ihmisiä. Joukkueemme teltat olivat onneksi vähän syrjemmässä, mutta eipä tainnut Mina omassa häkissäänkään oikein malttaa lepäillä päivän aikana. Olin myös itse jo aivan kypsä odotteluun 8 tunnin jälkeen, etenkään kun en stressimahaisena pysty juurikaan syömään mitään tukevaa ennen omaa suoritusta koepäivänä, niin väsynälkäkiukku alkoi olla tosiasia.
Meillä oli hieman epäonnea suoritusvuorossa, sillä ennen meitä kehässä kävi koiransa kanssa hieman erikoisesti liikkuva ja epätavallisella äänellä koiraansa käskyttänyt miesoletettu. Jo valmiiksi jotenkin herkässä tilassa ollut Mina tuntui paineistuvan kummasti miehen ääntelystä ja jäykästä liikkumisesta, kun tämä siirtyi ekasta kehästä seuraavaan suorittamaan loput liikkeet. Mina teki ensin oikein mallikkaasti merkin kierron, mutta kun piti lähteä seuruuseen kohti toista kehää, jossa meitä edeltänyt koirakko suoritti mm. luoksetuloa ja jääviä, Minalla oli tosissaan keskittymisvaikeuksia. Jouduin antamaan sille lisäkäskyjä, kun se myös täysin tapansa vastaisesti kesken seuruun lähti kohti kirjureiden telttaa. Harhaileva seuruu vailla kontaktia oli todella noloa, ei lainkaan siis meidän tasoa. Kiltti tuomari antoi siitä kuitenkin 7 pistettä, vaikka olisin ymmärtänyt vaikka se olisi mennyt nollille.
Kaukokäskyt Minalta meni tosi kivasti. Sillä on taipumusta hieman siirtyä eteenpäin istu-maahan vaihdossa, mutta nyt se pysyi tosi liimattuna paikoilleen ja suoritti vaihdot puhtaasti. Tuomari kehui Minan sievää ja eleetöntä liikkeenvaihtoa. Kolmas liike oli ruutu. Sain suunnattua Minan suht hyvin sinne, ja se juoksi hienosti ruudun takarajalle, mutta ennen kuin ehdin huutaa seiso-käskyä se oli jo loikannut ruudun etureunaan, jolloin hieman paniikissa huusin sille sekä seiso- että maahan käskyt peräkkäin, Minan heitti maahan niin että sen etuosa oli ruutunauhan päällä. Nollille meni siis se liike. Kunpa olisin malttanut huutaa vain seis ja sitten pyytää se uudelleen ruutuun, niin liikkeestä olisi voinut saada edes joitain pisteitä. Noh, pitää yrittää jatkossa malttaa mielensä ja kielensä.
Ekan kehän liikkeet olivat siis siinä, ja kävin nopsaan välissä juottamassa ja palkkaamassa Minan treenirepun luona. Sitten piti vielä kerätä itsensä (luulin tuossa vaiheessa että me oltiin nollattu seuruu ja ruutu, joten meinasi olla pettymyksen kyynel silmässä kun luulin meidän jo mokanneen tulosmahdollisuudet). Toisen kehän luoksetulossa (9,5) ja liikkeestä istumaan jäämisessä (8.5) ei ollut ongelmia, samoin kapulan nouto esteen yli (8) sujui hyvin.
Tämän jälkeen oli edessä vielä tovi odottelua, että päästiin suorittamaan paikalla istuminen ryhmässä. Se jännitti yllättävästi, kun Minalla oli ollut seuruussa niin paljon keskittymisongelmia. Teimme paikkiksen neljän koiran ryhmässä, Mina onneksi oli reunimmaisena. Kyllä tuntui yksi minuutti pitkältä, kun piti seistä kehän toisella laidalla! Mina muutamaan otteeseen nuuskutteli sivuille päin ja vilkaisi vierustoveriaan, mutta pysyi kuitenkin muutoin paikallaan. Koko paikkis-ryhmä sai tuomarilta täydet kympit suorituksesta, ja 8,5 kokonaisvaikutukseksi. Vihdoin meidän koerupeama oli ohi ja saatoin hengittää rauhassa ja Mina pääsi ahmimaan loput jäljellä olevat palkkaherkut repusta.
Loppupistemäärämme oli 244,16, joka riitti avoimen luokan kakkostulokseen. Kokonaislistalla sijoituksemme oli 45/74. Harmillisesti omana päähän päällimäisenä jäi se onneton seuruu sekä ruudun nollaus osin omana mokana. Minalle ulkokenttä etenkin noin isossa kokeessa, jossa kehänkin aikana ympärillä hyörii ja pyörii ihmisiä ja koiria, oli selvästi haastava, kun edelliset kokeet on enimmäkseen olleet halleissa sisällä. Mutta tulipa nyt käytyä, ainakin voitiin edustaa ainoana rotuisenamme samalla myös hollanninpaimenkoiria ja nyt voi ainakin sanoa, että oltiin SM tokoissa rotumme paras, jos ei muuta! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti