Winner takes it all

Nordic Winner 2017/M.Paavola

Tämän vuoden aiemmat näyttelyt ja palveluskoirakokeet ovat menneen niin mönkään, että Messarin suurnäyttelyidenkään suhteen ei ollut suuria toiveita. Mätsäritreenaus kuitenkin kannatti, sillä Kaida räjäytti viikonloppuna palkintopotin!

Perjantaina meidän niukkaturkki oli 8 koiran joukosta tanskalaistuomarin päätöksellä paras narttu ja VSP= Helsinki Winner -17. Sijoitus oli mitä mieluisin, sillä saimme Kaidalle hienon arvostelun ja se sai tittelit ja palkinnot, mutta meidän ei tarvinnut jäädä Messukeskukselle odottamaan ryhmäkehiä (vaan pääsimme päiväunille huoneistohotelliimme :D )

Nordic Winner 2017/M.Paavola

Lauantaina Pohjoismaiden Voittaja oli houkutellut paikalle pitkisholskuja jopa 14 kpl. Siitä joukosta ruotsalainen tuomari valitsi ainoana valionarttuna esitetyn Kaidan rotunsa parhaaksi. Saimme siis tähän asti puuttumaan jääneen NordicWinner tittelin :O Ryhmäkehästä ei Kaidalle sijoitusta herunut, mutta sen sijaan lyhytkarvainen holsku nousi RYP2-palkintopallille! Olin rodun menestyksestä todella iloinen, sillä holskut eivät todellakaan ole perinteinen ryhmäsijoittujarotu! Rodun saama positiivinen julkisuus Messarissa on aina plussaa.

Sunnuntaina alkoi jo näyttelymaratooni väsyttää niin koiraa kuin omistajiakin, mutta niin vain Kaida pisti parastaan ollen jälleen ROP ja ansaiten vielä Voittaja -17 tittelinkin viikonlopun päätteeksi ^_^  Emme ehtineet sunnuntaina jäädä enää odottamaan ryhmäkehiä, vaan suuntasimme hyvissä ajoin pitkälle kotimatkalle.

Nordic Winners 2017/ M.Paavola

Upeat tulokset korvasivat kaiken ajan ja vaivan, mitä kolmen päivän näyttelymaratooni vaati <3 Onneksi kuitenkaan tämmöisiä putkia ei ole joka vuosi, sen verran voimia verottava viikonloppu oli. Mutta etenkin muutoin huonosti menneen vuoden jälkeen tälläinen vuoden päätös näyttelyrintamalla oli tervetullut piriste meille kaikille!

 Kaidan saamat sanalliset arvostelut löytyvät kokonaisuudessaan Näyttelyt-sivulta.

Treeniä Messaria varten

Tämän vuoden näyttelymenestyksen perusteella ei jaksa olla kovin toiveikas Messukeskuksenkaan isojen kv-näyttelyiden suhteen. Mutta Kaida on kuitenkin ilmoitettu kaikille kolmelle päivälle: Helsinki Winner perjantaina 8.12., Pohjoismaiden Voittaja la 9.12. ja Voittaja su 10.12.. Kävimme eilen treenaamassa kehäkäyttäytymistä Oulun Koirakerhon järjestämässä match showssa, pitkästä aikaa. Toiveissa oli lähinnä itselläni päästä kokeilemaan miten valitsemani kengät sopivat koiran kanssa juoksemiseen kehässä, ja muistutella Kaidalle että miten isossa koiratapahtumassa käyttäydytään.

Mätsäri oli varsin suosittu ja Kaidan sarjassa eli isoissa aikuisissa kehässä kävi 35 koiraa (Kaida viimeisessä kolmen koiran "parissa"). Miestuomari oli perusteellinen ja saimme odotella lähes pari tuntia omaa vuoroamme, mutta toisaalta Kaida saikin sitten hyvän treenin kun tuomari seisotti pitkään, käsitteli koirat huolellisesti mutta lempeästi läpi ja juoksutti useamman kierroksen. Kaida käyttäytyi oikein mallikkaasti ja saikin punaisen nauhan. Punaisten palkintokehässä oli aika kova tunku ja tuomari ei juuri katsonut koirarivistön hännillä olevaa Kaidaa, joten uskoin että pääsisimme nopsaan lähtemään kotimatkalle. Mutta vielä mitä, yhden toisensa jälkeen tuomari kätteli ja kiitteli muista koirakoita kehästä pois, kunnes Kaida oli neljän parhaan joukossa! Ajattelin, että on mukava saada jotain palkintoa kotiinvietäväksi, mutta tuomari valitsikin Kaidan kahden parhaan joukkoon ja meitä vielä lisää juoksuteltuaan sijoitti Kaidan isojen aikuisten punaisten ykköseksi :D Ei auttanut muu, kuin jäädä odottelemaan vielä match shown BestInShow kehääkin.

Kuva: Anu Romppainen/OKK

BIS-kehässä oli arvostelemassa kaikki mätsärin viisi miestuomaria. Kaida sai siis vielä lisää kopelointitreeniä tuomareilta ja päästiin juoksemaan vielä isoa kehääkin ympäri useampaan kertaan. Kieltämättä tuli nyt ajettua sisään omat kenkäni ihan koko rahan edestä! Kaidaakin alkoi jo se noin 4 tunnin hallissa oleskelu kyllästyttää, mutta hienosti se aina jaksoi poseerata seisaltaan kun sitä pyysin. Hyvin pitkän ja perusteellisen harkinnan jälkeen tuomarit alkoivat sijoitella koiria kahdeksalle palkintosijalle. Kaidan nimeä saatiin odotella tovi, sillä tuomarit sijoittivat holskuneidin kolmossijalle :O Olin ihan ällikältä löyty! Nätö-treeniä saatiin enemmän kuin tarpeeksi ja vielä hyvät palkinnotkin kotiinviemisinä (mm. isot pokaalit, ruusukkeet, 15 kg koiranruokasäkin, tarvikepalkintoja ja 2 lahjakorttia eläinlääkäriasemille). Jos ei oikeista näyttelyistä tänä vuonna olla mitään tienattu, niin kiva että näin epävirallisista kehistä edes päästään palkinnoille :)


Toivottavasti ei nyt käytetty kaikkea näyttelyonnea, vaan viikon päästä Messarissakin meitä lykästäisi. Ei muuta kuin peukut pystyyn ja muut sormet ristiin!

Dutch to the rescue!

Kaida lauantain tapahtumapaikoilla

Eipä sitä aina osaa arvata, millaista sattumankauppaa elämä on. Monen sattuman summana Kaida teki lauantai-aamuna (juuri ennen kuin olin lähdössä koiran kanssa reissuun Kuusamoon) tähän astisen elämänsä tärkeimmän hakulöydön! ^_^  Tarkemman kuvauksen aamun tapahtumista voi lukea nettilehdistä: Linkki Kalevan-uutiseen tai Iltalehti.

Vaikka hakukokeissa meillä on mennyt tänä vuonna surkeasti, niin tosipaikan tullen koira osaa toimia. Olen pitkään jo pohtinut, etenkin luettuani Kennelliiton julkaisemia sankarikoira-tarinoita, että mitenhän Kaida reagoisi vastaavissa tilanteissa jos sellainen tulisi kohdalle. No, nyt sitten tiedämme, että Kaida todellakin osaa reagoida: vaikka se ehkä piti ojaan sammunutta nuorukaista epäilyttävänä, niin tärkeintä että se halusi käydä tarkastamassa "piilon" eikä vain ohittanut kohdetta.

Ja mikä parasta: tarinalla oli onnellinen loppu ja potilaskin toipui täysin. Metsäojasta löytyneen pojan äiti otti yhteyttä Markoon ja he sopivat tapaamisen tälle keskiviikolle. Poika äiteineen toi Kaidalle kiitokseksi ison puruluun ja Markolle ruusukimpun ^_^ Oli hienoa saada tietää, että poika selvisi epäonnisesta reissustaan sairaalareissulla! Kaida oli tyytyväinen kun sai huomiota, rapsuja ja kepin heittelyä. Mutta kyllä voidaan taas olla ylpeitä tästä upeasta hollantilaisesta <3

Briefly in English:
Last Saturday Marko took Kaida quite early for a morning walk. They went familiar route but this time there were something very odd. Suddenly during walk Kaida started barking and pulling Marko off from the path. Kaida found an unconscious young man from the ditch. Guy was hypodermic and without proper outdoor clothing or shoes, with wet clothes. There was just +2 Celsius outside that morning. Marko managed to wake the youth up and then shouted help from the nearby park and with help of couple person they. Together they called ambulance to the scene and a bit later also the medic helicopter arrived.

Later the boys mother contacted Marko. She wanted to thank him and Kaida after they probably saved her sons life. Kaida was rewarded with big juicy bone and lots of hugs.

I quess there is no need to say that we are extremely proud of Kaida right now! <3

Alkutalven päivityksiä

Lisäilin Kaidan luonnetestin videointeihin linkkejä Koetuloksia-sivulle. Video on kolmessa osassa, mutta pimeää huonetta lukuunottamatta lähes kaikki testinosiot saatiin tallennettua!

Ouluun on vihdoin saatu valkea maa, ja koirille se on kelvannut oikein hyvin pimeän ja märän syksykauden jälkeen. Lämpötila on pysytellyt parin plussa-asteen ja miinus viiden välillä. Toiveissa olisi, että nyt satanut lumi jäisi maahan. Iltalenkkeily on paljon miellyttävämpää lumen valaistessa maisemaa, verrattuna sulaan maahan, jolloin iltaisin ei meinaa taskulamppujenkaan kanssa erottaa mitään.

16.pvä lokakuuta

30.pvä lokakuuta

Yritämme kuntouttaa Nuutin heikkoa takajalkaa tukemalla sitä lenkkien aikana talutusremmin "henkselillä". Kevyellä tuntumalla olevan remmin ansiosta Nuutin takamus ei jatkuvasti yritä keikahtaa oikealle kankulle, joten se on reipastunut välillä tekemään pidempiä lenkkejä. Myös jalan liikerata on normaalimpi remmin ansiosta ja jalan lihaksisto on jopa vähän kehittynyt kesästä. Sisätiloissa jalan käyttö ei kuitenkaan ole vielä parantunut. Lääkitysten ansiosta lihasjumeja yms. on saatu hyvin kuriin, mutta katsotaan riittääkö lihaskunnon kehittäminen saamaan takajalkaan lisää eloa.

Luonne testattu ja hyväksi havaittu

Kävimme noin vuosi sitten suorittamassa MH luonnekuvauksen, joten sopi hyvin että tälle syksylle hoidamme sitten luonnetestinkin alta pois. Metsästin Kaidalle testipaikan, jossa tuomarina olivat samat herrat kuin useampi vuosi sitten Nuutinkin testissä. Toinen tuomareista on arvioinut lisäksi yhden Kaidan sisaruksista, joten meidänkin tulos olisi hieman paremmin vertailtavissa.

Ajelimme siis tänään mutkin Haapavedellä, missä Haapaveden kennelseura piti kolmipäiväistä luonnetestikimaraa. Tuomareina häärivät Reijo Hynynen ja Jari Keinänen. Tapani mukaan jännitin jopa luonnetestiin menoa melkoisesti ja tämän vuoden trendin mukaan odotin testissä tapahtuvan jotain järkyttävää. Mutta ei sentään! Vaikka tuomareiden paineistus Kaidaa kohtaan olikin rajua ja Kaida vastasi uhkiin yllättävän räyhäkästi ja sillä etenkin alun kelkan kohdalla meinasi haukkuminen jäädä päälle soimaan, oli tulos mieluisa. Kaikki osa-alueet olivat komiasti plussalla loppupisteiden ollessa 190 ja laukasvarmaksikin raitapaita kirjattiin :) Tuomarit pohtivat kovasti temperamentin kohdalla, että onko Kaida vilkais vai kohtuullisen vilkas, ja päätyivät lopulta jälkimmäiseen (mm. siksi että Kaida piti tuumailutaukoja välillä ennen kuin alkoi hommiin). Jos oltaisiin saatu temperamentista +3 arvosana, oltaisiin päästy loppupisteissä päälle kahdensadan!

Pisteiden osa-aluiden erittely löytyy Koetuloksia-sivulta ja myöhemmin on tarkoitus lisätä sinne myös linkki testin videointiin!

Kaida vuonojen maassa

Nyt on nähty myös Norja ja Harstadin kansainvälinen koiranäyttely. Lähdimme sinne siinä toivossa, että saataisiin jotain parempaa kuin kesäinen EVA Ruotsista. Tämä tavoite sentään täyttyi, sillä tällä kertaa tuomari (tämäkin tanskalainen) antoi Kaidalle ERI SA:n :) Valioituminen olisi siis ollut selvä ELLEI samassa näyttelyssä olisi ollut paikalla toinenkin holsku ja sekin narttukoira Suomesta. Sekin sai ERI SAn avoluokasta ja tuomari palkitsi kilpasiskomme rotunsa parhaaksi. Kaida sai siis tyytyä kakkossijaan vara-sertin ja vara-cacibin kanssa. Norjassa ei näköjään ruusukkeita jaella kakkosille, joten saimme tyytyä "palkintokorttiin" joka oikeutti jopa 2,5 euron arvoiseen tuotelahjaan näyttelyn infotiskiltä. Sai sillä summalla valita jopaNorjan kennelliiton avaimenperän! :D

Majoituksineen, ruokailuineen ja matkakuluineen kakkosijan hakeminen Norjasta asti tuli kalliimmaksi kuin edes uskallan alkaa laskea. Positiivisesti ajatellen oli kuitenkin mukava saada Kaidalle ulkomailta Erinomainen arvostelu. Ja koska meidän ei tarvinnut jäädä odottelemaan ryhmäkehiä, meillä oli reilusti aikaa paluumatkalla pysähdellä ihailemaan vuonomaisemia kun kerran Lofottien juurella olimme. Etenkin menomatka Harstadiin oli ollut vähintäänkin jännittävä, kun Norjan puolelle saapuessamme alkoi hämärtää ja tihuuttaa vettä. Mutkikkaat ja kapeat vuonotiet olivat huomattavasti nautinnollisempia lauantaina selkeässä auringonpaisteessa verrattuna perjantai illan pimeään sadekeliin!

Perjantain aikana ajelimme päivässä Oulusta Harstadiin, mutta paluumatkalle olimme buukanneet B&B majoituksen matkanvarrelta Ruotsin Svappavaarasta. Vaikka lähdimme Harstadista hyvissä ajoin, maisemien ihailu, matkanvarren kaupoissa shoppailut ynnä muut aiheuttivat sen, että olimme Svappavaarassa taas vasta illan hämärtyessä. Onneksi saimme itse valita mihin aikaan meille valmistettiin sunnuntaille aamupala, joten saimme vedellä sikeästi unta palloon aikalailla 10 tuntia rankan ajomatkan päälle. Kaidakin vaikutti tuolloin univelkaiselta, eikä se aamupalamme jälkeen olisi halunnut poistua valtaamastaan sängystä lainkaan :D

No, tämän vuoden tavoitteet, kuten koularit HK2 ja VK1 sekä Ruotsiin ja Norjaan valioituminen ovat nyt yksi toisensa jälkeen kaatuneet. Eipä tässä konkurssissa auta muu, kuin yrittää uudelleen ensi vuonna. Ensi kesänä on seuraavat mahdollisuudet ulkomaannäyttelyihin ja talven aikana on myös aikaa pohtia, miten saisimme pk-kokeisiin maasto-osuudet onnistumaan.

Norjan parhaaksi anniksi taisivat jäädä matkan varren maisemat. Tässä niistä parhaita paloja, loput löytyvät albumista: https://photos.app.goo.gl/wwuakBfFPicaHRfw5

Ruotsin Kiirunassa oli Mordor-tunnelmaa

Harstadistakin Kaida löysi hyvää puuta

Ennen Harstadia oleva silta, jolla riitti korkeutta!

Bogenin alueelta

Kaida kävi kokeilemassa voiko vuonossa uida - mutta kylmää taisi olla ;)

Narvikin taistelujen muistomerkillä

Upeita maisemia riitti joka puolella

Norjassa keli oli lauantaina kohdillaan <3

Ruotsin puolelle palatessamme Abiskossa oli taas pilvistä

Tunturipurojen raikkautta

Vanhuus ei tule yksin

Tämän vuoden aikana on käynyt selväksi, ettei Nuutin askel enää nouse vanhaan malliin. Sillä ei ole esiintynyt pariin vuoteen ontumista tai jäykkyyttä levolta noustessa, kuten oli ennen Kaidan tuloa, mutta nyt uudet vaivat alkavat viedä voiton corgin vauhdista. Väkisinkin olemme joutuneet henkisesti valmistautumaan siihen ettei Nuutti ehkä ehdi nähdä joulua ja kymmenettä syntymäpäiväänsä.

Jo useampi vuosi sitten eläinlääkäri totesi Nuutilla asentotuntopuutoksia takaraajoissa. Tänä vuonna oikea takajalka on silmin nähden käynyt heikoksi: sen liikerata ei ole enää suora, ja viime aikoina se jaksaa kannatella takapään painoa yhä lyhyempiä aikoja kerrallaan. Molemmissa takajaloissa kynnet ovat kesän mittaan kuluneet vinosti, ja jopa varpaiden syrjissä on kaljuja laikkuja kun reippaan nostelun sijaan tassunsivut laahaavat maata kävellessä. Nuutin lenkit ovat selvästi hidastuneet, vaikka se yhä itsepäisesti haluaa välillä valita lenkkireitin pidemmän kaavan mukaan. Tosin Nuutin "pitkäkin" lenkki on  nykyään usein alle kilometrin. Eteenpäin töpöttelyn sijaan ukkeli viettäisi sen sijaan mieluusti tuntitolkulla aikaa puistonummilla rauhassa vaellellen ja jäniksenpapanoita laiduntaen.

Maanantaina 2.10 kävimme corgipapan kanssa vielä eläinlääkärillä tarkastuksessa. Kävimme läpi mm. Nuutin lääkitystä ja hoitohistoriaa. Olin itseäni psyykannut siihenkin, että eläinlääkäri suosittelisi vain eutanasiaa, mutta onneksi eläinlääkäristä voisimme vielä kokeilla tujummilla lääkkeillä. Oikea takajalka ei palpoinnissa tuntunut kipeältä, sen sijaan vasen koipi äärimmilleen taakse ojennettuna sai Nuutin vingahtamaan. Myös selkälihakset olivat hyvin kireät, johtuen varmaan pitkälti laiskan takajalan aiheuttamasta vinosta kävelytyylistä. Eläinlääkäri mainitsi, että oireilu voi johtua esimerkiksi välilevytyrästä, joka on vuosien mittaan kehittynyt selkärangassa. Saimme Nuutille tuttujen Rimadyl-tulehduskipulääkkeiden lisäksi myös Cabapentiini-liuosta, joka on etenkin neurologiseen kipuun hyvin pureva, pitkällä aikavälillä vaikuttava kipulääke sekä ihmispuolen Sirdalud-tabletteja eli lihasrelaksantteja. Kireille lihaksille lääkäri suositteli myös laserhoidon kokeilua. Kun lihasjumit saadaan hoidettua pois, Nuutin on helpompi kävellessä tukea takapäätään ja heikompaa jalkaa.

Lääkehoidolla saamme toivotavasti kuriin mahdolliset kivut, jotka ovat Nuutin liikkumista haitanneet. Takajalan hermotusta nekään eivät kuitenkaan voi palauttaa, mikäli hermosolut ovat sieltä alkaneet rapautua, tai jos esim. tyrä painaa jotain selkähermoa joka vaikuttaa takajalkaankin. Tiedossa siis on, että jatkoajalla corgi mennä porskuttaa...mutta ainakin toistaiseksi se vielä kaikeksi onneksi porskuttaa omana virkeänä ja eloisana omana itsenään!