Kevättä kohden

Oulua on hellitty mainioilla ulkoilukeleillä, joten olemmekin koettaneet ottaa kaiken ilon irti luonnossa liikkumisesta! Koiraporukan kanssa on tullut käytyä lenkillä meren jäällä ja hiihtämässäkin on Kaidan kanssa käyty järven jään lisäksi nyt kahdesti koiraladullakin. Ehkä akut alkavat taas pimeän talven jälkeen latautua, kun itsellänikin on paljon enemmän virtaa lähteä touhuilemaan karvakorvien kanssa :)

Nuutti pääsi taas vaihteeksi avopuolison vanhempien luokse lepokotiin hellittäväksi. Ilmeisesti Nuutin cartrophen-pistoskuuri on piristänyt papparaista, sillä se on nyt viime viikkoina alkanut mm. ensimmäistä kertaa tälle talvelle kiipeilemään lumihankien päälle, kieriskelemään lumessa ja yhä useammin haastaa taas Kaidaa painiotteluihin kotona. Välillä se on kuitenkin ansainnut enemmän omaa rauhaa ja lepoa jota hoitokodissa on tarjolla yllin kyllin! :)

Koska kotona on pari päivää ollut vain virtaa täynnä oleva raitapaitakakara, olemme keskittyneet purkamaan Kaidan loputonta tekemisenhalua. Puolenviikon kalenteri näyttikin tältä:
- Keskiviikko: eka vetohiihtokerta ladulla, matka vain 1,5 km, sen jälkeen maastolenkki vapaana.
- Torstai: hallitreenit, jossa perustokoilua ja leikittämistä.
- Perjantai: päivällä tottistreenit pihalla holskuseurassa Eilan ja Brimin kanssa. Illemmalla 3 km hiihtolenkki koiraladulla.
- Lauantai: kävimme kaupungilla asioilla, ja Kaida pääsi seuraamaan cityvilinää ja shoppailemaan itsekin Mustiin&Mirriin. Sen jälkeen vuorossa tottistreenit, joihin saatiin Brimin lisäksi paikalle pitkäkarvat Nelli ja Naava. Treenien päätteeksi joukon nuoriso, eli Kaida ja Naava pääsivät vielä remuamaan keskenään merenrannalle.
-Sunnuntai: rauhallisempi kotipäivä. Kokeiltiin, mitä Kaida pitäisi jumppapallo-tasapainoilusta. Iltapäivälle suunnitteilla pidempi kävelylenkki ja sitten lisää laiskottelua ;)

Valitettavasti vetohiihdosta ja meidän tottistelusta ei ole kuvatodisteista, mutta tässä vähän Kaidan "dopoilua" ja lentoon lähdössä olevia junnuraidakkaita:

Harrastushaaveita ja hulinaa

Talvi alkaa vauhdilla taittua kevääseen ja samalla havahtuu haaveilemaan kohta menneiden lumien harrastusmahdollisuuksista! Kävin tänään Kaidan kanssa seuraamassa koirahiihto-cupin osakilpailua. Pidempään on päässä jo itänyt haave aloittaa vetohommat myös Kaidan kanssa. Tähän asti on menty joko kicksparkilla tai pyörällä niin että veto on hyvin kevyttä. Potkukelkkailuun sopiva kausi vain on harmillisen lyhyt. Mutta nyt jopa sain haettua sukset lainaan anoppilasta, joten ladullekin päästäisiin! Vielä vain pitäisi ehtiä sinne hangille, ennen kuin ne ehtivät sulaa...tiukille siis menee. Mutta nyt voi olla hyvä hetki alkaa pohtia seuraavan talven tavoitteita ja lähteä vetohommienkin kanssa tähtäämään tulevaan kauteen. Raitapaidallahan ei menohaluista jää uupumaan, lähinnä oma kunto kaipaa kunnon terästystä jos kisoihin joskus mielii ;)

Päätin myös tänä vuonna vaihtaa Suomen corgiseuran jäsenyyden paikalliseen pk-yhdistykseen, opiskelijalla kun ei ole varaa kaikkeen mahdolliseen. Oulun Palveluskoirayhdistyksen riveissä pääsemme toivon mukaan aloittamaan kunnolla myös haku- ja jälkihommat, sekä treenaamaan tottista ja miksei ipo-hommiakin osaavassa ohjauksessa. Ja toukokuun piirimestaruuskisoissa voisin itse lähteä tutustumaan talkoilijana viestiin lajina, josko innostuisin vielä siitäkin kaiken muun lisäksi:D Tälle keväälle ehdin jo ilmoittaa Kaidan tulevalle aloittelijoiden pk-hakukurssille, niin saamme hommat alulle. Sormet on ristissä, että mahdumme kurssille!

Tuoreempien kuvien puutteessa kuva Kuusamon hangilta

Videomateriaalia Kaidan frisbeehuveista Kuusamossa / Video about Kaida and her new favourite toy: frisbee  :)

Maalla on mukavaa

Koirat pääsivät nauttimaan "luonnon rauhasta" melkein viikoksi, kun pakkasin ne mukaani lähtiessäni isäni avuksi poronhoitoon Kuusamoon. Molemmille koirille paikka on tuttu jo pentuiältä, Nuutille isäni tykönä on jo melkeinpä "kolmoskoti". Aluksi ajattelin ottaa mukaan vain Kaidan, jotta ei tarvitsisi lenkeillä kiskoa perässä vastahakoista senioricorgia, mutta kun lähtiessä Nuutti oli ensimmäisenä hyppäämässä auton kyytiin, en tohtinut jättää sitä Ouluun ;)

Eihän tämmöisiä kotiinkaan raaski jättää!

Niin paljon kun molemmista roduista, eli corgista ja holskusta pidänkin, välillä olen epäillyt onko tämmöinen combo järkevä omistaa lenkkeilyn kannalta. Nuutti on rauhallinen tallustelija, joka haluaa nuuskia joka pensaanjuureen ja merkkailla kinokset omaa tahtiaan. Kaida puolestaan on välillä elohopeaa ja vetää sellaista rallia, että oksat pois (kirjaimellisesti oksat pois: jos meno käy tylsäksi, Kaida purkaa energiaa kiskomalla reitinvarren puista oksia tai kokonaisia pajunvesoja heittokepeiksi...)! Kuusamossa mukana olisi siis kunnon veturiholsku ja sen parina ankkurina toimiva corgi. Onneksi hätä ei ollut tämännäköinen. Aloin pitää lenkeillä mukana frisbeetä Kaidalle. Sitä saattoi heitellä typsylle aina, kun piti hidastaa vauhtia ja odotella että Nuutti saa meidät taas kiinni, sillä se jää usein jälkeen haistellessaan ojanvarsia. Ulkoilureitillämme, jossa molemmat koirat uskaltaa laskea irti, tämä oli vallan toimiva järjestely. Kaida jaksaisi juosta frisbeen perässä loputtomiin, eikä sen kanssa tarvi pelätä tikkuja kurkussa niin kuin puukeppien kanssa. Umpihankeen lättyä heitellessä saa jopa hollantilaiselta ennen pitkää ylimääräiset virrat pois. Nuutti taas saa köpötellä rauhassa perässä ja välillä komentaa ja paimentaa riekkuvaa kakarakoiraa. Molemmat koirat nauttivat siis täysin siemauksin Kuusamon lumihangista ja pikkupakkasista :) Win-win tilanne siis!

Nuutin lempipuuhat ulkona: lumessa kieriskely ja puun pureksiminen :D

Kaidalla on yleensä hieman liikunnallisemmat puuhat: puunkaatoa ja lentelyä kiekon perässä!

  

Kaida <3 frisbee

 

Lisää kuvia viikolta Flickr-albumin lopussa:
https://www.flickr.com/photos/jenron87/sets/72157649761951198/

Pieni brindle lohikäärme 1 vuotta!

Niin se vain aika menee menojaan! Vuosi on kulunut siitä kun maailmaan putkahti kahdeksan pientä hollanninpaimenkoiraa. Yhdeksän viikkoa myöhemmin lohikäärmelaumasta (pentue on nimetty Word of Warcraftin lohikäärmehahmojen mukaan) pieni harmaa pupelo saapui Ouluun valloittamaan meidän maailmamme. Tänään saatiin siis viettää Kaidan 1-vuotis syntymäpäivää! Onnitelut koko pesueelle :) Kuvassa puolet pentueesta noin viisi viikkoisina, kun ajelimme Markon kanssa päiväseltään Enossa mutkin tutustumassa kasvattajaan. Kaida on kuvassa oikeanpuolimmaisin, punaisessa pannassa.

Vuosi on mennyt vauhdilla uuden perheenjäsenen kanssa, enkä hetkeäkään vaihtaisi pois.  Kaida on osoittautunut juuri sellaiseksi monipuoliseksi harrastuskoiran aluksi, jota olimme toivoneetkin. Se on tervepäinen ilman turhia arkuuksia, mutta siltä löytyy myös loputtomasti virtaa ja intoa touhuta, oli kyse sitten niin lumipallojen jahtaamisesta, lenkkeilystä tai tokotreenailustakin. Pienestä pitäen se on ollut melkoinen pikkuapina: kotona kiipeiltiin pienestä pitäen sohvan selkänojalle ja ikkunalaudalle, ja niiltä loikittiin melkoisia tarzan-hyppyjä pitkin olohuonetta! Nyt talvella neiti haluaa ehdottomasti kiivetä aina korkeimpien lumikasojen päälle. Toisaalta Kaida on myös ollut todella helppo pentu: se ei juurikaan tuhonnut mitään pentuaikana (mitä nyt vähän piti maistella lattialistoja ja yhden nojatuolin käsinojaa), oppi nopsaan sisäsiistiksi, ei ole eroahdistunut eikä nyt vanhempanakaan hypi seinille jos vietämme rauhallisempaa eloa kotona ilman treenailua. Se osaa siis myös rauhoittua ilman ongelmia...mutta on heti pystyssä ja valmiina lähtöön jos vihjaan sille treeneihin lähdöstä ;)

Harrastuspuolella ensimmäisen vuoden aikana on ehditty aloitella yhtä jos toistakin. Kesällä päästiin pelto- ja metsäjälkiharjoituksiin ja  (pelastuspuolen) hakuakin Kaida ehti treenata epäsäännöllisen säännöllisesti. Tokoilua on treenattu viikoittain, kesällä pihamaalla porukalla ja talvikaudella lisäksi ylimääräisellä hallivuorolla. Pikkuhiljaa olemme koettaneet oppia myös tottiksen saloja, koska Kaidalla selvästi olisi potentiaalia pk-puolelle. Tavoitteellisempi treenaus on kuitenkin vielä saanut odottaa parempia aikoja, niin kalenterin kuin kukkaronkin kannalta ;) Olen kuitenkin luottavainen sen suhteen, että Kaidan kanssa vain taivas on rajana siinä mitä sen kanssa voisi treenata menestyksekkäästi... rajana taitaa pikemminkin tulla ensimmäisenä vastaan omistajien koulutustaidot!


Tämmöinen pieni pallero se oli meille tullessaan. Noin yhdeksän viikkoisena se painoi n. 5,8 kg ja säkäkorkeutta oli vähemmän kuin Nuutilla.

Ja tämmöinen hieno neiti siitä kasvoi (ja kasvaa edelleen ;) ). Strategiset mitat tänään: painoa 23,7 kg, säkä on jossain 58 cm tienoilla.

Ja toki vielä pari kakkukuvaa täytyy laittaa näytille! :D

*mums mums* (röyh)

Uusi päivä, uudet temput

Sain nettifoorumilta inspiraatiota opettaa koira etsimään esimerkiksi taskusta pudonneet avaimet. Koska Kaida ei omasta mielestään voi saada koskaan liikaa aktivointia, aloimme tuumasta toimeen!

Istuin olohuoneen lattialle naksuttimen kanssa ja varasin namipussin käden ulottuville. Sitten vain heitin avainnipun hieman kauemmas ja odotin. Molemmat koirat tunkivat ensin lähemmäs nuuskimaan käsiäni, mutta hyvin pian Kaida hoksasi käydä haistelemassa avainnippua. Naks! Kaida haki palkkionsa, mietti hetken minua katsellen ja kävi uudelleen avainnipun luona. Uusi naksautus. Jatkoimme tähän tyyliin hetken, välillä käskytin molempia koiria maahan tai istumaan ja palkkasin ne, koska myös Nuutti kyttäsi kyljessäni kiinni nameja, piti siis koettaa aktivoida sitäkin. Kaidan kanssa vaikeutin hommaa välillä siirtämällä avainten paikkaa ja jonkin ajan päästä myös pidentämällä aikaa, mikä kuonon piti avaimiin koskea.

Pikatreeni sujui mallikkaasti ja saatoin lopettaa siihen, että Kaida kävi hamuamassa avainnippua hampaisiinsa. Näin fiksun ja nopeasti oppivan koiran kanssa on haastavaa malttaa pitää treenit lyhyinä! Ei varmaan mene kauaa, että sen saa myös kantamaan avaimet luokseni. Kunhan tänään harjoiteltu treeni sujuu, voi taas vaikeuttaa hommaa viemällä avaimet vaikka eri huoneeseen ja lopulta myös kokeilla samaa takapihalla. Ja avainten tilalle voisi välillä vaihtaa myös vaikka kännykän. Toivon mukaan kesään mennessä meillä on koira, joka voi pelastaa pinteestä siinä vaiheessa, kun metsälenkillä tiputan avaimet/kännykän etc taskusta epähuomiossa :D Vielä näin ei ole käynyt, mutta hyvähän siihenkin on varautua. Ja mikä parasta, koiralla on kivaa kun se saa opetella uusia temppuja. Ja virtaahan holskulla riittää: fyysisesti sitä on todella vaikea uuvuttaa (eilenkin poljin pyörällä rivakka tahtisen 6,5 km lenkin Kaidan kanssa ilman mitään merkkiä koiran väsähtämisestä) joten nenä- ja aivotyöskentely on parhaita keinoja saada sitä välillä väsymäänkin ;)

Koiranilma on suhteellinen käsite!

Tänne Ouluunkin on saatu kunnon talvi. Tuulen ja pöllyävän lumen vuoksi lykkäsimme tälle päivää suunniteltua lähialueiden holskujen yhteistreeniä. Onneksi Kaida on kuitenkin lunki tapaus, eikä vedä kierroksia vaikka välillä vietämmekin hiljaiseloa ihan vain kotosalla oleillen ja peruslenkkeilyt hoitaen.

Tänään vanhaherra Nuutti oli jo sitä mieltä, että lunta alkaa olla jo himpun verran liikaa töppötassuille. Kaida puolestaan on kuin kala vedessä lumihangissa. Se oli kesällä aina intopiukeana menossa uimaan veteen ja ilmeisesti tämä veden jäinen olomuotokin passaa raitapaidalle kuin kirsu kuonon päähän! On viihdyttävää seurata juniorikoiraa, joka riemuissaan hyppii kaikkien mahdollisten kinosten päälle ja mönkii umpihangessa onnellisena. Ei ole tullut vielä vastaan sellaista keliä, etteikö Kaida olisi ollut innokas lenkille lähtijä. Korkeintaan joku kaatosade saa senkin vauhdin hiipumaan, mutta sillä kelillä eivät kaksijalkaisetkaan ole maratoonilenkille patistamassa ;)

En muistanut tänään ottaa kameraa lenkille, mutta jouluna Kuusamossa otettu potretti kiteyttää Kaidan mielipiteen talvesta ja lumesta. Pakkasta taisi olla reippaasti yli -20 astetta, mutta se ei menoa haitannut!

Kaida <3 snow