Sain nettifoorumilta inspiraatiota opettaa koira etsimään esimerkiksi taskusta pudonneet avaimet. Koska Kaida ei omasta mielestään voi saada koskaan liikaa aktivointia, aloimme tuumasta toimeen!
Istuin olohuoneen lattialle naksuttimen kanssa ja varasin namipussin käden ulottuville. Sitten vain heitin avainnipun hieman kauemmas ja odotin. Molemmat koirat tunkivat ensin lähemmäs nuuskimaan käsiäni, mutta hyvin pian Kaida hoksasi käydä haistelemassa avainnippua. Naks! Kaida haki palkkionsa, mietti hetken minua katsellen ja kävi uudelleen avainnipun luona. Uusi naksautus. Jatkoimme tähän tyyliin hetken, välillä käskytin molempia koiria maahan tai istumaan ja palkkasin ne, koska myös Nuutti kyttäsi kyljessäni kiinni nameja, piti siis koettaa aktivoida sitäkin. Kaidan kanssa vaikeutin hommaa välillä siirtämällä avainten paikkaa ja jonkin ajan päästä myös pidentämällä aikaa, mikä kuonon piti avaimiin koskea.
Pikatreeni sujui mallikkaasti ja saatoin lopettaa siihen, että Kaida kävi hamuamassa avainnippua hampaisiinsa. Näin fiksun ja nopeasti oppivan koiran kanssa on haastavaa malttaa pitää treenit lyhyinä! Ei varmaan mene kauaa, että sen saa myös kantamaan avaimet luokseni. Kunhan tänään harjoiteltu treeni sujuu, voi taas vaikeuttaa hommaa viemällä avaimet vaikka eri huoneeseen ja lopulta myös kokeilla samaa takapihalla. Ja avainten tilalle voisi välillä vaihtaa myös vaikka kännykän. Toivon mukaan kesään mennessä meillä on koira, joka voi pelastaa pinteestä siinä vaiheessa, kun metsälenkillä tiputan avaimet/kännykän etc taskusta epähuomiossa :D Vielä näin ei ole käynyt, mutta hyvähän siihenkin on varautua. Ja mikä parasta, koiralla on kivaa kun se saa opetella uusia temppuja. Ja virtaahan holskulla riittää: fyysisesti sitä on todella vaikea uuvuttaa (eilenkin poljin pyörällä rivakka tahtisen 6,5 km lenkin Kaidan kanssa ilman mitään merkkiä koiran väsähtämisestä) joten nenä- ja aivotyöskentely on parhaita keinoja saada sitä välillä väsymäänkin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti