Tälle keväälle ei kyllä jääty lepäilemään laakereille, vaan - edelleen varmana siitä että juoksut alkaisivat juuri ennen koepäivää - nyt on käyty vielä parit voittaja-luokan tokokokeet kun oma seura järjesti tutussa hallissa.
Kuluvan kuun puolivälissä lähdin kokeeseen hyvinkin hermostuneena, sillä emme olleet edellisen kokeen jälkeen päässeet harjoittelemaan paikkiksia ryhmässä juurikaan. Itsekseen oli kyllä käyty liikkeitä vähän hiomassa, mutta eipä juuri muuta. Kun koepaikalla sitten selvisi, että paikkis olisi ensimmäinen liike, ja Mina olisi sijoittunut pienen terrierin sekä hieman levottomana piippaavan collien väliin. Mina on koepaikalla vähän täpinöissään aina pienistä koirista, koska meille ei treeniseurana ole ollut juuri muuta kuin palveluskoirakokoista seuraa. Mina ei oikein siis tiedä miten suhtautua minikoiriin. Toisaalta se helpotti ohjaajan hermoilua: saatoin suorilta päättää, että jätämme paikkiksen suorittamatta siinä kokeessa, ihan vaan kaiken varalta. Ilmoitin tämän tuomarille koirien tarkistuksessa, ja loppu kokeen saattoikin sitten tehdä vähän rennommin. Toki tavoittelin kuitenkin kakkos- tai kolmostulosta, joten kun parissakin liikkeessä tuli nollaus, olin hieman pettynyt. Kun samat virheet, joita on treeneissä yrittänyt hioa pois, toistuvat kuitenkin kokeessa, niin ärsyttäähän se.
Esimerkiksi kaukokäskyissä meillä on aina ollut ongelmana, että Mina liikkuu asentovaihdoissa eteenpäin paikaltaan. Treenatessa se saattaa suht nätisti pysyä paikallaan, mutta kokeessa sitten on liian kova veto ohjaajaa kohti. Sitä on nyt yritetty treenata mm. takapalkalla ja laatikon/boxin avulla ja olen myös ottanut kaukokäskyihin ihan oman käskyn seisomaan nousuun jotta Mina suorittaisi sen tietyllä tekniikalla, mutta työtä vielä selvästi riittää! Tässä kokeessa nollille meni myös ohjattu nouto, jossa Mina sinnikkäästi noutaa näköjään sen kapulan, jonka apulainen on viimeisenä laskenut maahan. Ohjattua tulee myöskin treenattua lähinnä yksin, eli vien kapulat itse, jolloin Minalla ei juuri tule virheitä. Mutta liekö kokeessa sitten Mina fiksoidu appariin niin kovin, että se muistaa enää vain vikana viedyn kapulan. Siinäpä siis meille lisää treenattavaa apulaisen kera!
Ja nyt pääsiäismaanantaina, 21. päivä oli jo seuraavan kokeen vuoro. Ei kovin montaa tokotreeniä ehtinyt näiden kokeiden väliin, mutta kun juoksujakaan ei kerran kuulunut niin piti sitten lähteä koettamaan onko mitään edistystä tapahtunut. Yksi onnistunut ryhmäpaikkiskin oli kuitenkin saatu väliin tehtyä treeneissä. Koepaikalla näin ilokseni, että voittajaluokassa oli vain 4 koiraa, ja Mina oli arvottu suoritusvuoroon ekaksi: menisimme siis paikkamakuupaikalle ensimmäisenä ja Mina olisi rivistön reunimmainen. Edellisessäkin kokeessa olleet terrieri ja collie olivat rivistön toisessa reunassa, ja Minan vieressä rauhallinen valkoinenpaimenkoira, joten saatoimme osallistua paikkikseen suth luottavaisen mielin vaikka se olikin kokeen eka liike. Mutta hyvinhän se meni (mitä nyt maahanmenoon piti antaa käsky tuplana), ja olen myös tyytyväinen että sain myös kehiin siirtymisessä ja sieltä poistumisessa Minan pysymään hyvin kontaktissa. Tämmöisen koiran kanssa oli vain näköjään opittava säilyttämään hallinta alusta loppuun, ilman että oma huomioni herpaantuisi. Minan kanssa ei tosiaan kärsi nuolaista ennen kuin tipahtaa! Se tekee kyllä kehässä töitä innolla ja energisesti, kun vaan muistan kertoa että milloin ollaan töissä ja milloin saa vaihtaa vapaalle.
Nyt kokeessa keskittyminen tuntui muutenkin olevan parempi, vaikka luulisi että näin ennen juoksuja hormoonihuuruilu vain lisääntyisi koko ajan. Mina kuitenkin suoritti nätisti seuruut, jäävät ja luoksetulon. Sen verran häiriöherkkä koira halissa oli, että seuruun aikana piti kertaalleen antaa liikkeelle lähdössä tuplakäsky, kun Mina jäi tuijottelemaan yleisöön jossa juuri sillä hetkellä jollakulla soi puhelin. Mitä lie puhelua Mina oikein odotteli? :D Muutamia huolimattomuusvirheitä tuli, mutta ainoa nollaus tuli taas ohjatussa noudossa. Taas Mina suuntasi apparia lähempänä olevalle kapulalle, vaikka sain sen pysäytettyä ja yritin ohjata uudellen oikeaan suuntaan. Se oli harmillinen nollaus, kun kaikki muut liikkeet sitten onnistuivat edes jotenkin. Kaukokäskyissä piti antaa yksi tuplakäsky (ensimmäisen maahan menoon...) ja pieni seilaamista edestakaisin oli, mutta saatiin siitä sentään 6/10 pistettä, paremmin kuin viimeksi! Olen erityisen ylpeä siitä, että "pitkät liikkeet" eli merkin kierto ja paluu hypyn kautta, sekä ruutuun lähetys ja luoksetulo olivat 9 j 9,5 arvoisia :) Ja tunnistusnoudosta saimme jopa täyden kympin, vaikka senkään liikkeen oikeinmeno ei ole ollut aivan varmaa välillä treenissäkään. Loppupisteemme olivat 232,5 ja olimme luokkamme toinen (hienosti ja iloisesti liikkeet suorittanut terrieri oli ykkönen, ansaitusti!). On mukava tietää, että Mina kyllä koeolosuhteissa osaa suorittaa kaikki liikkeet oikein, kun ei vain tulisi mitään aivopieruja. Nyt vaan tarvii treenata niin, että kaikki liikkeet onnistuisivat samassa kokeessa!
Opittavaa on siis ollut niin koiralla kuin ohjaajallaankin tässä kuuden vuoden aikana. Onneksi kehityssuunta näyttäisi olevan kuitenkin olevan ylöspäin. Vastoinkäymisistä on opittu ja niistä on päästy eteenpäin, joten eiköhän me edelleen jatketa tokossa, edelleen oppia kerryttäen. Jospa vielä jossain kokeessa palaset loksahtaa kohdalleen, ja saadaan ehkä joskus niitä ykköstuloksiakin. Sitä päivää odotellessa, treenit jatkuu!
Loppuun vielä kuvamaratoni aiemmasta tokokokeestamme. Kuvaajana toimi Sari Eskelinen <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti