Kaidan nisätulehduksessa aletaan olla voiton puolella. Antibiooteilla tulehdus on laskenut ja nisät palautuneet hyvin. Jopa niin hyvin, että viimeisimmässä kontrollikäynnissä eläinlääkäri ei taaskaan suositellut leikkausta: tällä kertaa siksi, että kasvainmuutokset olivat hävinneet niin hyvin ettei ole tarvetta leikata. Nisähaava saisi siis rauhassa umpeutua, ja lääkekuurit syödä loppuun jotta tulehdus varmasti poistuu. Joskus myöhemmin kesällä voidaan sitten katsoa sterkkausta, kun nisätulehdus on täysin parantunut.
Nyt siis riittää, että aina ulkoilun jälkeen vaihdetaan laastari, putsataan haava ja ympäristö betadinella, laitetaan siihen Vetramil-hunajasuihketta ja uusi laastari päälle. Samalla annetaan antibiootti. Pitikin jo alkaa vähän laskeskella Kaidan päivittäisen ruuan kalorimääriä, kun se saa kolmesti päivässä lääkkeet niin ei ole pidemmän päälle ihan sama, kuinka paljon extra kinkku- tai juustosiivuja tablettien ohessa menee. Ei parana päästää muoria lihomaan taas huomaamatta!
Vielä kun itse pääsisin kunnolla eroon korona-flunssastani, niin pääsisi todenteolla vihdoin suunnittelemaan kesän koiramenoja! Nyt on toki jo buukattuna heinäkuun ekan viikonlopun näyttelymenot: järjestämme täällä Oulussa, meidän palveluskoirayhdistyksen kotikentällä hollanninpaimenkoirien erikoisnäyttelyn. Paljon työtä siis luvassa, mutta aivan huippua saada pitkästä aikaa osallistuttua erkkariin, ja vielä kivempaa on se että paikalle saapunee myös paljon saman kennelin muita koiria omistajineen! Koronavuosina ei ole ollut mahdollista järjestää kennelleirejä, joten on parhautta että nyt kaikki tutut saapuvatkin sitten meidän kulmille käymään <3
Minalle ei tälle kevättä/kesää ole ehditty kuin vasta kertaalleen käydä hakutreeneissä ja sen jälkeen lyhyesti tottiskentällä pyörähtämässä. Onneksi yhdistyksemme yhteistottikset pyörähtävät tällä viikolla käyntiin, ja lisäksi perjantaisin on ihan kotimme naapurissa ulkokentällä tarjolla toisen porukan yhteistreenit, joten eiköhän me tässä pikku hiljaa saada taas kausi käyntiin! Parasta olisikin, sillä sain kuin sainkin Minalle paikan seuraavaan tokokokeeseen, joka on Oulussa su 12.6. Katsotaan muistetaanko enää mitään, mutta aina voi yrittää sitä toista aloluokan ykköstä tavoitella! Ja voi myös olla, että kolmaskin koe pitää lyödä kalenteriin: meitä kysyttiin pk-yhdistyksemme toko-joukkueeseen Nivalassa pidettäviin tokon SM-kisoihin! Eli jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, lähdemme sitten suomenmestaruuskokeisiin tavoittelemaan TK1 koularia Minalle, huh huh 😅
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti