maanantai 2. heinäkuuta 2018

Viikonloppu pk-hakuleirillä

Kävimme hakemassa Kaidan kanssa vauhtia haukkuilmaisuun hakuleiriltä Muhokselta. Kouluttajana toimi Marja Uusitalo (holskuihminen hänkin) ja leirille osallistui yhteensä innokasta 10 hakukoirakkoa. Paikkana toimi Muhoksella sijaitseva Hartikan kartano, joka metsien ja peltojen ympäröimänä tarjosi treenipaikat majoituksen välittömästä läheisyydestä. Ja koira arvosti myös vieressä virrannutta jokea ihanan hiekkarannan kera: treenin jälkeen huippupalkkana oli päästä polskimaan rantaveteen!

Sunnuntaina saatii aurinkoa taivaan täydeltä!

Perjantaina saapumisen jälkeen Marja piti meille hyödyllisen luennon hakukokeiden sääntömuutoksista. Tälle vuodellehan on tullut pieniä muutoksia mm. hakuajan pituuteen, ja toisaalta se muutos, että ilmaisun ajaksi ajanotto keskeytetään. Esineruudussa oli tullut lisäys esineisiin, mutta toisaalta tarkennus esineiden kokoon (esineen oltava riittävän paksu ja jämäkkä, jotta se on koiralle helpommin otettavissa suuhun, ja toisaalta myös pitää muotonsa koko kokeen läpi).



Lauantaina siirryttiin sitten maittavan aamupalan jälkeen maastoon. Marja oli katsonut valmiiksi kävelyetäisyydeltä sopivan metsän, johon saatiin noin 200 m rata tallattua. Rehevä sekametsä tarjosi mainion haasteen treeneille. Keskilinjan oikealla puolen oli heti jyrkkä rinne, ja painanteen pohjalla virtasi saniaisten keskellä pieni puro. Sen jälkeen maasto taas kohosi kohti oikeaa takareunaa. Keskilinjan vasen puoli taas oli suhteellisen tasaista, mutta mättäiden ja tiheän puuston peittämää metsikköä. Kaidan kanssa tavoitteena oli vahvistaa haukkuilmaisua ilman apuja, ja nyt tuli myös tervetullutta vaihtelua Oulun tyypillisiin "aakee laakee" maastoihin, jotka siis ovat tasaisia ja harvapuustoisia. Heti ekan treenin ekalla pistolla oikealle havaittiin, että Kaidalle (kuten monelle muullekin leirin koirista) puron ylitys teetti yllättävän paljon töitä ja pistojen toistoa. Hajuvanojen tyssääminen puroon sai monet koirat kääntymään sivuun sen sijaan että ne olisivat loikanneet puron yli tutkimaan toista puolta. Koska Kaidan kanssa en halua käyttää ääniapuja, toistin lähetyksen samalle pistolle pariin otteeseen, muutaman askeleen keskilinjalta rinteeseen päin otettuani. Lopulta Kaidakin hoksasi puron ylityksen (käytyään myös tarkistamassa radan alkupäässä olleen tyhjän umpipiilon) ja löysi maalimiehen. Aiemmilla treenikerroilla ongelmana ollut turhan lähellä maalimiehen naamaa haukkuminen ei nyt tuntunut olevan ongelma, kun kaikki maalimiehet olivat koiralle vieraita. Kaida siis pysyi korrektisti etäältä ja muisti aloittaa haukunkin ihan itse. Lauantain treenissä se sai välipalkkoja haukun lomassa, mutta se tuntui katkovan turhaan haukkusarjoja, kun ääntä raitapaidalta tuntui irtoavan varsin helposti. Toinen pisto tehtiin vasemmalle, josta Kaida haki maalimiehen hyvällä laatikkopistolla. Kolmas maalimies oli jälleen oikealla puron takana, mutta sinne Kaida upposi suoraan. Onnistunut treeni siis! Meillekin vaihtelevat maastot ja ojat, purot yms haasteet ovat selvästi tarpeen jatkossa harjoitellessa.


Sunnuntaina maalimiehiä oli etsittävänä neljä, ja tällä kertaa haukusta palkattiin vain lopuksi, eli ilman välinameja. Hyvän, noin 5 haukun sarjan jälkeen koira sai siis namit ja maalimies syötteli koiraa kunnes minä ehdin piilolle hakemaan koiran (kävi muuten kuntoilusta!). Toisena päivänä ei enää purokaan ollut ongelma ylittää. Viimeinen, eli neljäs maalimies lähti jäniksenä, jonka Kaida keskilinjan yliheiton jälkeen sai kiinni ja palkattiin lempipallolla. Vaikka sunnuntain keli oli helteisempi, niin hyvin näytti Kaidalla riittävän virtaa ja haukkuakin olisi voinut irrota pidemmästikin. Saimme oikein hyvät eväät jatkaa treenausta taas ominpäin ja pidentää hiljalleen ilmaisuhaukun kestoa. Muutoinkin viikonloppu tarjosi hyviä vinkkejä treenauksen järjestämiseen. Erityisesti pidin kouluttajan tavasta tehdä muistiinpanot jokaisesta treenatusta koirasta ja kunkin treenistä piirrettiin aluksi hakuradan kaavio, johon merkattiin maalimiesten paikat ja muut tarvittavat infot. Kaikilla oli maastossa radiopuhelin, jotta voitiin varmistaa että kukin on oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Näin isokin koiramäärä saatiin treenattua järjestelmällisesti ilman, että maalimiehet olisivat olleet väärissä paikoissa tai koiran erityisvaatimukset treenin suhteen olisi unohtuneet. Kun koiria oli 10 ja jokaiselle tehtiin vain yksi treeni per päivä, saatiin kaikille tehtyä kiireetön harjoituskerta. Paikalla oli myös aina useampi joutilas maalimies, joten oli kaikilla hyvin aikaa seurata toisia koirakoita ja toisaalta myös sai kiireettä lämmitellä oman koiran ennen omaa treenivuoroa ja myös treenin jälkeen vaikka jäähdyttelyksi käydä uittamassa koiran ennen kuin palasi seuraamaan muiden treenejä.




Kaiken kaikkiaan leiri oli erittäin palkitseva, vaikka toki kaksi päivää maastossa veikin voimia. 
Itselleni kertyi esimerkiksi askelmittariin molemmilta päivältä yli 20 000 askelta ja kotiinpalattua yöunia riitti kellon ympäri :D Itikoista huolimatta maastossa oli kuitenkin mukava olla, kun välissä ehti huiliakin. Marja piti kouluttajana langat hyvin käsissään ja treenivuorot rullasivat jouhevasti, joten ei tarvinnut ahdistua päivien venymisestä iltamyöhälle. Onnistunut viikonloppu siis! Vielä sunnuntaina päivän päätteeksi Kaida pääsi nauttimaan Hartikan ihanasta uimarannasta, se oli ehkä Kaidasta leirin paras paikka, vaikka se maastossakin toki näytti viihtyvän ;)





1 kommentti:

  1. Hei huomasin että sulla on kokemusta sekä corgista että hollanninpaimenkoirasta! Itsellä kun on tällä hetkellä toisen koiran hankinta mielessä, ja rotu on vielä pohdinnan alla. Nämä kaksi rotua ovat ainakin toistaiseksi pysytelleet sielä listan kärkipäässä, ja kiinnostaisivat kovasti. :) Corgeista on kokemusta yhden cardigan uroksen verran, joten mielellään kuulisin corgin ja holskun eroista jonkun kumpaakin rotua omistaneen näkökulmasta! Tällä hetkellä kotona asustelee cockerspanieli uros ja seuraava koira saisi olla kyllä tätä täpäkämpi ja luonteikkaampi, mutta olen ainakin corgin kohdalla miettinyt, että onkohan se omaan makuun ehkä vähän liiankin. Ainakin perheemme edesmennyt cardi uros oli temperamenttinen tapaus, jolla oli selvät mielipiteet joka asiaan eikä se paljoa nöyristellyt muita kuin äitiäni. Se nyt oli toki lapsuuden perheessänme se ensimmäinen koira ja paremmalla tapakasvatuksella olisi taatusti ollut helpompi tapaus. Hyvin fiksu ja kuuliainen kaveri oli kuitenkin, jonka takia nyt mietinnässä toiseksi koiraksi. Ovatko holskut yhtä täpäköitä kuin corgit, vai jopa täpäkämpiä? Kaipaavatko aktiviteettia selvästi enemmän? Etsin pääsääntöisesti aktiivista kotikoiraa joka rakastaisi puuhailla kaikennäköistä ja mahdollisesti kokeilla erilaisia harrastuksia. Cockeri on omaan makuuni vähän liian säheltävä höseltäjä, ja kaipaisin kaveriksi jotain vähän tasaisempaa tapausta josta olisi mielellään turvaa pimeille iltalenkeillekin. Edesmennyt corgimme oli ainakin sisätiloissa rauhallinen, mutta syttyi kyllä tarvittaessa ihan mihin vain. Sitten kun tehdään asioita, niin se säheltäminen ei itseäni häiritse, mutta arjessa kaksi tuollaista säheltäjää olisi kyllä liikaa.. joten mites holskujen kanssa, osaavatko sisällä ottaa iisisti? Ja ovatko sellaisia että seuraavat perässä vaikka vessaan? Tietysti ymmärrän että koira vaatii rauhoittuakseen tarpeeksi liikuntaa ja virikettä aivoille, tuo cockerin oleminen vaan on luonnostaan sellaista perus spanielimaista hössötystä mitä en kahden koiran vertaa halua. Holskuja en ole vielä livenä nähnyt niin niistä ei oikein kunnollista käsitystä ole muodostunut. Mutta enpä tässä nyt enempää ala läpisemään vaikka kysymyksiä tuntuisi riittävän vaikka muille jakaa. Eli hyvää kesänjatkoa sinulle ja upeille koirillesi, olisin erittäin kiitollinen vastauksesta! :)

    VastaaPoista