tiistai 16. elokuuta 2016

Oppia ja erheitä / Learning by mistakes


Koiraharrastus voi välillä olla todella turhauttavaa! Koska tässä ollaan tekemisissä elävien, ajattelevien olentojen kanssa, voi yksi treeni mennä täydellisesti ja seuraava heti täysin puun alle. Viimeisimmät treenit sekä viestissä että haussa ovat kummasti laskeneet intoa mennä kokeeseen vielä tälle vuodelle, vaikka aiemmin niissä tapahtuneen edistyksen myötä olin jo melko varma, että saamme maastokuviot koekuntoon tälle syksylle.

Tämän päivän hakutreeneissä oltiin pitkästä aikaa eri paikassa. Tämä yhdistettynä siihen, että kokeilin ensi kertaa tehdä Kaidalle tyhjän piston, jossa oli hämäämässä piilo (sateenvarjo peitettynä maastoverkolla), oli kuitenkin liian iso haaste. Koira palasi tyhjältä piilolta rulla iloisesti suussa ja yritin aikani hinkata sitä samaa pistoa ilman rullan tuontia. Lopulta minun piti ottaa rulla irti pannasta, jotta sain sen käymään hyväksytysti tyhjällä piilolla. Tämän leipomisen seurauksena koira kuitenkin kadotti motivaationsa etsiä yhtään enempää maalimiehiä. Jouduin pitkästä aikaa saattelemaan sitä lähemmäs maaleja (emme käytä näkö- tai ääniapuja koskaan, vaan pyrimme treenaamaan eleettömällä hakumetodilla). Välillä Kaida yritti vain ottaa rullan suuhun ja palata luokseni kesken haun. Aiemmin samana päivänä olinkin ehtinyt kehua sitä, miten koira ei ole koskaan edes yrittänyt tehdä valeilmaisua...nyt se ei sitten paljoa muuta osannutkaan maastossa tehdä kuin niitä! Treenatessa olisi niin helppoa, jos olisi koko ajan joku osaava kertomassa, mitä ohjaajan kannattaisi missäkin tilanteessa tehdä (ja etenkin sen, mitä EI pidä tehdä), sillä koirahan tekee vain ne virheet, jotka sille ohjaajana aiheutan. Vai pitäisiköhän meidän suosiolla vaihtaa haukkuilmaisuun?

In English: We have had nice progress in search training with Kaida...untill today. I ques I did too difficult training with her as I put her to check an empty hiding spot (umbrella covered with camo blanket). Kaida checked the spot and brought me a search roll in her mouth as she should bring if she has found a decoy. This kind of "false expression" is hard to teach away. Remaining training didn´t go any better as Kaida had lost her motivation as I didn´t want her to bring the roll in wrong places. So there will be long road before we are ready for official searching trials. There will be two different competition next month in Northern Finland we could take part...but right now I´ m really not sure if we can fix all our problems in a month! There is lots to do and I am not even sure if I should change Kaidas expression style from roll bringing into barking? Training with dog can be quite frustrating from time to time!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti