Olemme Kaidan kanssa aloitelleet vetohiihtohommia nyt alkuvuodesta ja ja pientä kehitystä on jo nähtävissä. Ensimmäisellä kerralla kävimme hiihtelemässä vapaamuotoisesti järven jäällä noin 5 km ja sen jälkeen pari kertaa Oulun koiraladulla pari kertaa. Ladulla hiihtolenkin pituus oli ensin 1,5 km ja toisella kertaa 3 km. Tänään sitten hiihdimme ladun koko 5 km lenkin.
Parilla ekalla kerralla ladulla vetäminen takkusi Kaidalla ensimmäiset pari sataa metriä kummasti. Ensimmäisellä yrityksellä teimme sen virheen, että Marko ja Nuutti olivat mukana ja jäivät odottelemaan parkkipaikalle, kun minä ja Kaida lähdimme kiertämään lyhintä lenkkiä. Eihän siitä meinannut mitään tulla, kun Kaida kääntyi koko ajan katsomaan, mihin kaveri jäi ja koetti tehdä u-käännöksiä... Lopulta se kuitenkin tajusi lähteä vetämään oikeaan suuntaan ja paluumatkan vetikin hyvällä innolla kohti parkkipaikkaa. Vielä toisellakin käynnillä ladulla Kaida vielä harasi vastaan alkupätkän, vaikka olin suosiolla jättänyt miesväen kotiin. Olinkin hieman epäileväinen tämän päivän suhteen, että saanko taas vetää koiraa perässä ladulla. Tällä kertaa Kaida kuitenkin lähti heti alussa kunnon vedon kanssa liikkeelle. Pelasin varman päälle, ja päästin palkinnoksi koiran juoksentelemaan irti aina parinsadan metrin vetopätkän jälkeen. Kaidalla pysyikin into yllä koko 5 km lenkin ja aina kun välillä kytkin sen taas kiinni, se kiskoi minua perässään hyvällä vireellä. Etenkin viimeisen puoli kilometriä ladulla ennen parkkipaikkaa Kaida on jo oppinut vetämään kunnon loppukirillä!
Hiihtotreenissä isoin urakka taitaa olla oman kunnon kohottaminen. Tällä hetkellä hiihtokuntoni on suoraan sanoen surkea! Vaikka saan vetoapua ja tahti on rauhallinen, olen hyvin nopeasti hengästynyt ja läkähdyksissäni. Tänäänkin 5 km lenkkiin meni noin 35 minuuttia, kun jouduin hiihtelemään paljon perinteisellä tyylillä hiljalleen ettei keuhkot räjähdä. Samoin jalat vaativat totuttelua monoihin ja luistelutyyliin, tällä hetkellä jalkaterät huutavat nopeasti hoosiannaa, jos koetan luistella yhtään pidempää pätkää. Kaidalla puolestaan tuo 5 km ei näyttänyt tuntuvan missään, se jaksoi vielä sen jälkeen rallatella palautus-kävelyn aikana irti metsissä ilman mitään merkkiä väsymisestä! Mutta holskua ei taidakaan saada liikunnalla väsytettyä, joten onneksi on vielä illemmalla hallilla tottis-treenit, ehkä sen jälkeen Kaidakin on tälle päivää saanut pahimmat höyryt päästeltyä ulos :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti