Näin Nuutinpäivän kunniaksi voisin päivitellä hieman corgin huoltokirjaamme. Vanhuus ei tule yksin ja vaikka Nuutilla kotona onkin hyvä raidallinen personal trainer, sen kroppaa pitää aina välillä ehjäillä. Tällä viikolla kävimmekin käyttämässä joululahjaksi saadun koiran fysioterapia-kerran pois oululaisessa FysiOtuksessa. Nuutilla alkoi jo kesällä kulua takatassuista kynnet, joten aavistelin että takapäässä olisi jotain jumissa ja siksi askel laahaava. Fysioterapiassa ei kuitenkaan selästä tai lonkista löytynyt mitään kipupisteitä, vaan fyssari arveli heti vaivan olevan enemmän hermostoperäinen.
Ongelman nimi on siis asentotuntopuutos. Jossain Nuutin peräpäässä eivät siis hermostossa viestit kulje ihan vanhaan malliin, joten koiran ei aina hoksaa korjata raajan asentoa. Tassu voi siis unohtua taakse kun koira pysähtyy liikkeestä. Etenkin oikeassa takatassussa tämä oli fysioterapiassa todettavissa helposti: jos koiran seisoessa tassu käännettiin "kämmenselkä" maata vasten (kuten oikealla olevassa kuvassa), se jäi siihen asentoon tai sitten Nuutti korjasi pitkällä viiveellä tassun oikeinpäin. Vasemman takajalan hermotus näytti pelaavan paremmin: koira ei edes antanut asettaa tassua nurin, vaan oikaisi sen heti normaaliseisontaan.
Koska corgipappa kuitenkin liikkui innokkaasti eikä siltä löytynyt kipeitä paikkoja, ehdotti fysioterapeuttimme näin alkuun koiven jumppaamista. Tassujen aktivointi voisi parantaa niiden hermostoyhteyksiä ja muistuttelisi Nuuttia takapäänsä käytöstä muutenkin. Saimme siis töppöjalalle jumppaohjelman: koiran seisoessa nostetaan toinen etutassu ja vaikka namin avulla hieman ohjaillaan koiraa siirtelemään painopistettään. Näin koira joutuu aktivoimaan keskikroppaansa ja tukeutumaan takajalkoihin. Sama tehdään myös vuorotellen takajaloille: yksi koipi ilmaan ja sitten haetaan taas tasapainoa. Astetta haastavampi on kahden tassun nosto: nostetaan yhtä aikaa sekä toinen etujalka, että vastakkainen takajalka hetkeksi ja lasketaan alas. Tämä aktivoi entisestään koko kroppaa. Myöhemmin näitä samoja liikkeitä voi tehdä vaikka ilmatäytteisen makuualustan päällä, jotta vaikeustaso nousee. Tätä treenausta voi tehdä muutaman kerran päivässä pieniä hetkiä kerrallaan.
Toinen jumppa on corgintasoinen esterata! Jotta Nuutti hoksaisi alkaa nostella takajalkojaan sen sijaan että ne vaan raahautuvat perässä, jumppailemme myös keppien ylitystä. Corgille riittää hyvin maantasolla olevat rimat, harjanvarret ynnä muut korkeuden puolesta. Vaikka aluksi keppijumppa oli sitä, että Nuutti käveli keppien yli ja veti ne samalla yhteen läjään, alkaa treeni toivon mukaan pikku hiljaa muistuttaa corgia siitä, että takatassutkin ovat olemassa. Myös muut valinnaiset liikkeet, kuten peruuttaminen tai paikallaan pyöriminen etutassut korokkeella käyvät takapääjumpasta.
Muita treenivinkkejä oli yleisesti lenkkeillessä liikkuminen lumihangessa tai sammalmättäisessä metsässä. Myös vedessä kahlailu sopii hyvin jumpaksi (kesää odotellessa!) Lenkillä tassujen nostoa voi yrittää korostaa pistämällä takatassuihin sukat tai tossut, tai vaikka paperisuttura teipattuna anturaan. Mikä vain, mikä koirasta tuntuu lievästi häiritsevältä, auttaa kohdentamaan koiran huomion raajaan ja näin ollen käyttämään sitä aktiivisemmin. Tarkoitus ei ole kuitenkaan tehdä koiran olosta epämukavaa: tossunkin pidolle riittää kerrallaan 5-10 minuuttia.
Suuret kiitokset Oulun
FysiOtukseen näistä jumppaohjeista ja koiriemme hoidosta muutoinkin! Katsotaan jos näillä ohjeilla saataisiin vielä Nuutti-pappa 9 veen koivet nousemaan ;)
Ongelman nimi on siis asentotuntopuutos. Jossain Nuutin peräpäässä eivät siis hermostossa viestit kulje ihan vanhaan malliin, joten koiran ei aina hoksaa korjata raajan asentoa. Tassu voi siis unohtua taakse kun koira pysähtyy liikkeestä. Etenkin oikeassa takatassussa tämä oli fysioterapiassa todettavissa helposti: jos koiran seisoessa tassu käännettiin "kämmenselkä" maata vasten (kuten oikealla olevassa kuvassa), se jäi siihen asentoon tai sitten Nuutti korjasi pitkällä viiveellä tassun oikeinpäin. Vasemman takajalan hermotus näytti pelaavan paremmin: koira ei edes antanut asettaa tassua nurin, vaan oikaisi sen heti normaaliseisontaan. 
Koska corgipappa kuitenkin liikkui innokkaasti eikä siltä löytynyt kipeitä paikkoja, ehdotti fysioterapeuttimme näin alkuun koiven jumppaamista. Tassujen aktivointi voisi parantaa niiden hermostoyhteyksiä ja muistuttelisi Nuuttia takapäänsä käytöstä muutenkin. Saimme siis töppöjalalle jumppaohjelman: koiran seisoessa nostetaan toinen etutassu ja vaikka namin avulla hieman ohjaillaan koiraa siirtelemään painopistettään. Näin koira joutuu aktivoimaan keskikroppaansa ja tukeutumaan takajalkoihin. Sama tehdään myös vuorotellen takajaloille: yksi koipi ilmaan ja sitten haetaan taas tasapainoa. Astetta haastavampi on kahden tassun nosto: nostetaan yhtä aikaa sekä toinen etujalka, että vastakkainen takajalka hetkeksi ja lasketaan alas. Tämä aktivoi entisestään koko kroppaa. Myöhemmin näitä samoja liikkeitä voi tehdä vaikka ilmatäytteisen makuualustan päällä, jotta vaikeustaso nousee. Tätä treenausta voi tehdä muutaman kerran päivässä pieniä hetkiä kerrallaan.
Toinen jumppa on corgintasoinen esterata! Jotta Nuutti hoksaisi alkaa nostella takajalkojaan sen sijaan että ne vaan raahautuvat perässä, jumppailemme myös keppien ylitystä. Corgille riittää hyvin maantasolla olevat rimat, harjanvarret ynnä muut korkeuden puolesta. Vaikka aluksi keppijumppa oli sitä, että Nuutti käveli keppien yli ja veti ne samalla yhteen läjään, alkaa treeni toivon mukaan pikku hiljaa muistuttaa corgia siitä, että takatassutkin ovat olemassa. Myös muut valinnaiset liikkeet, kuten peruuttaminen tai paikallaan pyöriminen etutassut korokkeella käyvät takapääjumpasta.
