Oma kesäloma lähenee loppuaan ja arki koittaa jo ensi viikolla. Paljon onkin tässä viime viikkoina tullut nyt sitten pohdittua, onnistuuko itsellä tällä(kään) kertaa ottaa Minan pentua kotiintuomisina. Joinain iltoina asiaa pähkäilee niin paljon, ettei uni meinaa tulla silmään ja toisaalta heti aamulla herätessä sitä alkaa taas miettiä, ette miten se voisi onnistua. Niin paljon lähinnä käytännön asioihin liittyy kysymysmerkkejä, ettei tässä ole voinut päättää juuta eikä jaata. Pakko siis hieman ynnäillä plussia ja miinuksia, ennen kuin pää halkeaa!
Aloitanpa niistä miinus-asioista:
- Kesäloma on kohta pidetty, joten pentujen tullessa syyskuussa luovutusikään "pentulomaa" on vaikeampi saada. Säästöissä olevista lomapäivistä + ylityösaldosta voisin saada 5 päivää vapaata, mutta eihän se riitä pennun kanssa pitkälle?
- Narttujen yhteiselo saman katon alla. Jahka Mina palailee taas kotiin, joudumme varmaan kaiken varalta pitämään nartut eri tiloissa yksinolojen ajan, ja Minalla kuonokopan kun nartut ovat samassa tilassa. Onnistuuko eristäminen, jos taloudessa hyörisi myös energinen pikkupentu? Missä tilassa kukakin olisi? Pysyisikö pienimmäinen aitojen takana, vai pyrkiikö se aina aidan läpi moikkaamaan toisella puolella olijaa? Mitä jos pentu kaataa aidan työpäivän aikana ja sitten voikin olla nartut nokat vastakkain?
- Raha. Kahdenkin ison koiran ylläpito on kallista. Ylimääräistä ei tunnu palkoista juuri jäävän sen jälkeen kun nykyisille koirille on ruuat hankittuna yms. Miten taloudesta saa huolehdittua, jos syöjiä on kolme, etenkin kun nykymaailmassa kaikki vain tuntuu kallistuvan? Puhumattakaan eläinlääkärikäynneistä, kuten rokotuksista ja muista menoista, kuten vakuutusmaksuista.
- Lenkitykset. Pitääkö laumaa alkaa käyttää jatkossa lenkillä erikseen? Kaidalla on jo lenkit omaehtoisesti lyhentyneet, joten se ainakin alkuun sopisi pennun lenkkikaveriksi. Mutta onnistuisiko myöhemmin kaikkien kolmen koiran lenkitys yhtä aikaa vai olisiko se yhtä remmikaaosta?
Positiivisiakin puolia pennun otossa kuitenkin olisi:
+ Seuraava harrastuskoira olisi jo Minan rinnalla kasvamassa. Nyt kun on tullut panostettua pk-lajeihin ja mm. vetoharrastukseen, olisi ikävää jos niille varusteille ja opeille ei olisikaan jatkossa tarvetta. Minasta kun ei tiedä, hyväksyisikö se laumaan myöhemmin jotain vierasta pentua, joka ei ole sen oma. En ehkä ole valmis siihen, että Mina jäisi talouden viimeiseksi holskuksi.
+ Pennusta olisi Kaidalla seuraa ja virikettä. Mummokoirahan nautti silminnähden Minan kanssa painimisesta, silloin kun Mina vielä oli pentu. Nartut tuskin tulevat myöhemminkään keskenään enää "leikkiväleihin", jolloin urospentu voisi toimia kummallekin nartuista kuitenkin puuhakaverina. Vanhenevalle koiralle olisi tärkeä pysyä aktiivisena ja saada monipuolista liikuntaa.
+ Elämässä ei välttämättä tule toista tilaisuutta, kun voisi ottaa oman koiransa pennun itselleen. Nyt vieläpä valinnanvaraa olisi huikeasti, kun Mina auliisti synnytti jopa 10 pentua, ja niistä 6 urosta.
+ Koska mummokoiralla väistämättä tulee vuodet täyteen ennen pitkää (toivottavasti myöhemmin kuin ennemmin, mutta ensi vuonna tulee jo 12 vuotta täyteen mikä on jo hyvä saavutus), ei Mina jäisi yksin talouteen.
+ Kesäpentu olisi kivempi ja ehkä helpompikin opettaa sisäsiistiksi, verrattuna esim Minaan jonka pentuaika meni pitkälti talvella ja ymmärrettäväksi pentu ei arvostanut pissalenkkejä ulkona pakkasessa.
+ Varusteita yms ei tarvisi juurikaan varmaan ostaa, koska Kaidan pannat, valjaat, sadetakit yms sopisivat aika pitkään uudelle juniorille. Ja myöhemmin olisi tosiaan jatkokäyttäjä myös kickbikelle, suksille yms.
+ Saataisiin - toivon mukaan - taas potentiaalinen kaveri myös näyttelykehiä kiertämään. Minan kanssa tuskin tulee käytyä (hammaspoistojen ansiosta on näköjään aina bingoamista, saako tuomarilta hylsyn vai ei) enää kehissä, mutta komiaa holskupoikaa mielellään veisi näyttelyihin vaikka ulkomaillekin taas pitkästä aikaa.
+ Urospennun jos ottaisi, voisi joskus tulevaisuudessa haaveilla sen jalostuskäytöstä. Näin saataisiin taloon vihdoin koira, joka saattaisi jopa tienata omat ruokarahansa! Onhan sitä ennen toki saata terveystuloksista puhtaat paperit ja hankittava koepuolelta näyttöjä, mutta nyt olisi mahdollista ainakin valita juuri se pentu, jossa tuntuu olevan eniten potentiaalia sekä käyttöön että näyttöön.
Tämmöisiä pohdintoja siis tällä erää. Vaikka oma pentukuume siis jyllää kovana, ei pennun otto kesälomakauden ulkopuolella tunnu ainakaan helpolta idealta. Nyt on siis kova järki vs tunteet ottelu edessä. Asiaa tuskin auttaa se, että pääsen tulevana viikonloppuna moikkaamaan Minaa ja pesuetta livenä Joensuussa. Voin yrittää testata intuitiota, että tuntuuko joku pennuista omalta. Jos ei sattuisi tuntumaan, niin sittenhän se olisi helppo jättää pennun otto väliin...eikös niin? 😅
